Vaasan toria komistava Suomen Vapaudenpatsas tuo onneksi vielä tänä päivänä useimmille vaasalaisille ja mikseipä myös Vaasassa vieraileville muillekin suomalaisille tietynlaista ylpeyttä. Ylpeyttä olla itsenäinen ja vapaa suomalainen. Aina tämä ei ole ollut meille suomalaisille mikään itsestäänselvyys.
Vapaudenpatsashan pystytettiin vuonna 1938 ja se paljastettiin 9. heinäkuuta 1938 muistuttamaan nimenomaan 20 vuotta aikaisemmin saavutetusta itsenäisyydestä ja itsenäisyyden varmistamiseksi tarvitusta vapaussodasta.
Patsaan toteutti kuvanveistäjä Yrjö Liipola ja paljastustilaisuudessa olivat läsnä mm. presidentti Kyösti Kallio, sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim sekä yli 10 000 isänmaan ystävää.
Myös talvisodan syttyessä uljas patsaamme valoi osaltaan uskoa ja antoi voimaa puolustaa isänmaatamme brutaalilta venäläiskommunistien valloitussotapyrkimyksiltä. Venäläisinvaasio torjuttiin päättäväisesti ja itsenäisyys säilytettiin.
Mutta mitä kuuluu meille tänään?
Siitähän ei pääse mihinkään, että olemme juroja, mutta mielestäni olemme oikeudenmukaisia. Miksi kuljemme tänään niska kyyryssä, alistuneina
Nähdäkseni syynä siihen on meidän alentunut kansallistuntomme, kun joudumme omassa isänmaassamme olemaan toisen luokan kansalaisen asemassa maahanmuuttajiin nähden.
Esimerkiksi köyhäksi suomalaisen ei kannata jättäytyä. Tästä on kalsean kylmää faktaa saatavilla esimerkiksi Korkeimman Oikeuden päätöksistä (diaarinumero R2007/349), jossa suomalaista viedään kuin märkää rättiä maahanmuuttajiin verrattuna. Tuolta on luettavissa lukemattomista tapauksista, jossa toimeentuloapua haettaessa olemme jääneet maahanmuuttajien jalkoihin toimeentulotukiasioissa.
Tämä on vain eräs esimerkki eriarvoisuuden lisääntymisestä kantaväestöä kohtaan.
Kuntapäättäjänä tulee usein pohdiskelleeksi, kuinka kansallistunnetta voisi kohottaa paikallistasolla.
Olenkin tekemässä valtuustossa aloitetta Vapaudenpatsaan suojaamisesta niin kevyellä aidalla kuin penkkirivistöllä.
Varsinkin kesäisin on näky usein karmaiseva, kun patsaan juurella istuskelee hyvinkin epämääräisen näköistä javäristä porukkaa.
Mielestäni patsas ansaitsee paljon suurempaa kunnioitusta ja uskon aloitteeni toteutuessaan nostavan omalta osaltaan vaasalaisten ja suomalaisten kansallista itsetuntoa.
Risto Helin
Kunnanvaltuutetttu
Vaasa