Poliittisena päätöksenä yritetään jättää Vaasan keskussairaala ilman laajaa päivystystä. Poliitikoilla on kova hätä tyynnytellä kansan raivoa väittämällä, että mitään merkittävää ei tapahdu tai että on oma syynne, kun ette ole ajaneet asiaa Turun Ervan kautta.
Selityksellä on selityksen arvo, eikä tilannetta yhtään helpota odotettavissa oleva määrärahaleikkaus.
Tavallisen elämänkokemuksen varassa on pääteltävissä, että esimerkiksi kirurgia vähenee tai poistuu mikäli työkuormaa ei ole riittävästi. Pätevä lääkäri ei taatusti tyydy pyörittelemään peukaloita odotellen satunnaisia potilaita. Pätevyyden ylläpito ja kehittäminen on työssä oppimista.
Seuraava tapahtuma on kolme päivää vanha tätä kirjoittaessani. Yksityisyyden takia en voi mainita nimiä ja lääketieteellinen kuvaus on maallikon käsitys.
Minulla on ystävä yli 50 vuoden takaa ru-kurssi 122:n ajoilta. Hänellä todettiin äskettäin aortan pullistuma, jonka johdosta suunniteltiin korjausleikkaus tehtäväksi HYKSissä.
Aortan puhkeamisesta on sanottu, että se on niin vakava tapahtuma, että hoidon onnistumiseksi potilaan tulisi olla valmiiksi leikkauspöydällä. Ystäväni aortta ei suostunut odottamaan niitä päiviä, jotka olisi tarvittu matkaan yliopiston sairaalaan. Yhtäkkiä tuntui rintakipu ja samalla katosi verenkierto alavartalosta.
Sairasauto tuli onneksi minuuteissa ja alustava arvio oli aortan pettäminen. Sairaalassa oltiin alta viiden minuutin ja onneksi alan kirurgi oli paikalla. Verenvuotoa pystyttiin hillitsemään sen verran, että käytiin pikainen puhelinneuvottelu HYKSiin.
Tilanne oli äärimmäisen kiireellinen ja riskialtis, onnistumisen todennäköisyys pieni. Suoritettiin nopea hätäoperaatio, jossa puhjennut aortta katkaistiin ja ohitusputki tähystysmenetelmällä kytkettiin reisivaltimoon. Lähes välittömästi lämpö ja tunto palasivat alavartaloon ja potilas leikkauspäivän iltana autettiin kokeeksi jaloilleen.
Ystäväni arvelee olleensa onnekas, sillä leikkaava kirurgi oli varoittanut operaation epävarmasta onnistumisesta. Lisäksi operaation jälkeen oli potilashuoneessa ollut jonkinasteinen kansainvaellus toisten lääkärien halutessa nähdä ”ihmeen”.
Kirjoittajalle on ystävän kohtalo puhutteleva. Kovin toivon, että me kaikki Vaasan ympäristön ihmiset tarvittaessa saisimme kokea tämänkaltaisen ihmeen.
Täysin selvää on, että niin Seinäjoki kuin Tampere olisivat olleet ystäväni matka ikuisuuteen.
Älkää sanoko, että on VKS:n oma asia mihin se rahat käyttää. Jos kerran tämä seutukunta on toinen niistä, joille tulevaisuudessa osoitetaan vuodessa toista sataa euroa vähemmän per kapita, ovat omien ratkaisujen puitteet heikot.
Lopuksi toivon, että jo täyttynyt 50 000 ihmisen kansalaisaloite nostetaan pohjalaisen vastuuntunnon nimissä kaksinkertaiseksi. Mielestäni ”jokainen ihminen on laulun arvoinen”, enkä tarkoita hautajaisvirttä.
KALLE LANAMÄKI
Vaasa