Related Articles
Mistä työtä pienipalkkaisille
anttilalaisille naisille
Anttilan työntekijöille on tulossa varsin ankea joulu. Saksalaissijoittaja päätti ajaa Anttilan alas ennätysajassa.
Päätös liiketoiminnan hakemisesta konkurssiin tuli itse asiassa nopeammin, kuin asiakkaat olivat edes selvinneet järkytyksestä, jonka koko kansan kaupan myynti ulkomaiselle omistajalle aiheutti.
Tätä päivää on se, että 1 300:lta Anttilan työntekijältä on mennyt työpaikka alta. Tämä uutinen on mennyt hämmästyttävän vähällä uutisoinnilla läpi. Miksi?
Onko syy se, että kyse on pääsääntöisesti pienipalkkaisista naisista? Vai onko syy se, että meillä halutaan olla varsin hiljaa siitä, että Suomesta myydään kannattavia, työllistäviä yrityksiä ulkomaille?
Anttilan entiset ja vielä toistaiseksi työssä olevat työntekijät ovat olleet varsin lojaaleja talolle. Osa heistä tekee edelleenkin töitä, ei Anttilalle, mutta konkurssipesälle.
He ajavat entistä työpaikkaansa alas. Toimenkuva on muuttunut ja työnantajakin on muuttunut.
Vielä työssä olevien anttilalaisten työnantaja on nyt konkurssipesä.
Jokainen, joka työskentelee harvoissa vielä auki olevissa Anttiloissa, on saanut lopputilin ja lomakorvauksen. Sen maksoi, ei suinkaan saksalainen sijoitusyhtiö, vaan kotoinen palkkaturva.
Konkurssipesä halusi palkata loppuajaksi Anttilassa aiemmin työskennelleitä ihmisiä töihin ja tarjosi heille noin 10 prosenttia parempaa palkkaa, kuin Anttila oli maksanut.
Tämä oli viisas ratkaisu, koska se takasi sen, että konkurssipesä sai asiansa osaavia työntekijöitä tavaratalon loppuajaksi. Konkurssipesä, joka ei siis ole Anttila, tekee työsopimukset kuukaudeksi kerrallaan.
Kaikkien pitäisi olla sikäli tyytyväisiä. Mutta ei.
Finanssivalvonta on keksinyt, että uuden työnantajan maksama aikaisemman työnantajan maksamaa palkkaa parempi palkka on ylimääräinen bonus.
Bonus, kuten kultainen kädenpuristus.
Tämä on hämmästyttävää, koska Anttilan työntekijöiden nykyisestäkin palkasta maksetaan kaikki palkan sivukulut ja koko palkka kerryttää myös eläkettä. Huomioitavaa on, että kultaisista kädenpuristuksista ei sivukuluja makseta.
Jos palkka tulkitaan bonukseksi, tarkoittaa se työnsä menettäneille anttilalaisille ylimääräisiä karenssipäiviä, kun työttömyys alkaa.
Tätäkö Finanssivalvonta hakee? Säästöjä valtionkassaan pienipalkkaisilta myyjiltä. Myyjiltä, joiden bruttopalkka yltää hädin tuskin 2 000 euroon kuukaudessa.
Näillä rahoilla ei Suomen kestävyysvajetta paikata.
Jos miesvaltaisesta metalliyrityksestä olisi jäänyt 1 300 ihmistä konkurssin takia työttömäksi, olisi valtio varmasti tullut apuun ja tarjonnut työllistymispakettia, kuten mahdollisuutta uudelleen koulutukseen tai starttirahaa itsensä työllistämiseksi.
Mutta kun kyseessä ovat pienipalkkaiset naiset, kukaan ei välitä.
Mutta minä välitän.
Esitin torstaina eduskunnassa kysymyksen asiasta valtiovarainministeri Petteri Orpolle,
Hän saa kysymyksen myös kirjallisena ja hänellä on 20 päivää aikaa vastata siihen. Minä ja anttilalaiset jäämme odottamaan.
MARIA TOLPPANEN (sd.)
kansanedustaja
Vaasa
