Vaasan yliopistollinen sairaala
Mielellään tilastoilla nikkaroiva Markus Myllymäki osoitti insinööriälyä Pohjalaisessa 27.10. Hänen mielipiteenään näytti olevan, että on samantekevää minkä tason hoitoa Vaasan seudulla saa.
Hänen ajatuksensa on, että täkäläiset potilaat voidaan ongelmitta siirtää kulloinkin parasta hoitoa antaviin sairaaloihin, olivat ne sitten Seinäjoella, Tampereella tai Turussa. Jos Vöyrin tai Närpiön mummo ei muuten pärjää, menkööt Uumajaan.
Kylmän insinöörilogiikan kukkanen on toteamus, ettei hammaslääkärissä kielitaidolla ole väliä, kun kerran suu aukinaisena ja työkaluja täynnä ei voi puhua. Mitenkä se lääkäri osaa työn aloittaa?
Minun on pakko päätellä, että Markus-setä ei ole vielä ollut tosipaikan edessä. Hän ei näytä tietävän, miltä tuntuu silloin, kun sydänpäivystyksen puutteessa puolisoa viedään pillit vinkuen Tampereelle tai Turkuun.
Vai onko sama, jos saa ajelun päätteeksi kuulla olevansa leski? Vielä lähtiessä kysyttiin potilaan kuullen: elvytetäänkö?
Meillä on myös kokemus hammaspäivystyksestä parin viikon takaa. ”Menkää Seinäjoen jonoon, ja jos eivät ehdi, menkää Turkuun.”
Hyvä Markus! Me olemme kaikki nyt kohtalokkaassa tienhaarassa.
Kun Vaasan päivystyksiä ajomatkoista piittaamatta nyt ohjataan muualle, alkaa tilanne toteuttaa itseään.
Yksikään urastaan ja taidoistaan välittävä kirurgi ei jää auringonlaskun sairaalaan, oli sen maine muuten kuinka hyvä tahansa – niin kuin onkin.
Ihmettelen, ettei hallituksessa paina mitään sekään fakta, että Seinäjoen päivystyksen ulkopuolelle jää 250 000 ihmistä, joka on huimasti enemmän kuin Ouluun kuuluvassa Lapissa; eniten koko maassa!
Pääosa näistä heitteille pantavista kuuluu Vaasan toimintapiiriin.
Nyt on vastaiskun paikka: Ei itketä kolmattatoista sijaa armopalana kepuvetoiselta hallitukselta. Hankitaan VYS!
Vaasan yliopistollinen sairaala on vähintään yhtä mahdollinen ajatus kuin yliopiston sairaala jossakin Kuopiossa.
Ei tyydytä anomaan armopaloja, kun Pohjanmaalla on aina tehty komiaa.
Tämä asenne pitää istuttaa myös terveyshallinnon korkealla oksalla istuvaan vaasalaiseen Keistiseen. Ja tietenkin myös ministeri Rehulaan, joka täältä viimeksi lähtiessään näytti hännälle tallatulta ranskanbulldogilta.
KALLE LANAMÄKI
Vaasa