Related Articles
Oppositio on suuurin kansanpuolue
Minua on vaivannut se ristiriita, että suomalaiset ovat onnellisuuskyselyissä kärkipäässä, mutta samaan aikaan negatiivisia ja tyytymättömiä.
Tiede-lehdessä oli selitys tälle. Se on lajityypillistä. Kielteinen suhtautuminen uuteen ja outoon on pitänyt lajin hengissä. Se näkyy nyt hyvin suhtautumisessa reviirillemme muista laumoista tulleisiin maahanmuuttajiin. Jotkut pitävätkin heitä valloittajina.
Koska poliitikon tärkein tavoite on uudelleenvalinnan varmistaminen, niin hänen pitää olla samaa mieltä kannattajiensa kanssa. Se on kyllä periaatteessa oikein, mutta kun kansa on konservatiivista, vanhassa pysyä haluavaa, niin yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen on vaikeaa. Poliitikko ei voi mennä sanomaan kannattajilleen, että teidän kuuluu luopua jostain etuudesta kansantalouden pelastamiseksi. Muiden kuuluu uhrautua. Politikointi on siis pahin kehityksen jarru.
Tästä oiva esimerkki on sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus. Kymmenen vuotta on mennyt politikoidessa, mutta vieläkään suunnitelma ei ole tavoittanut itse palvelujen tarvitsijaa. Vielä ei tiedä edes, mitä vastustaisi.
Poliittiset puolueet ovat vuorollaan oppositiossa ollessaan ei-puolueita. Ne arvostelevat kaikkea, mitä hallitus esittää. Negatiivisuus tietysti uppoaa negatiivisiin kansalaisiin.
Mutta pitää varoa puhumasta niin, että ihmiset huomaavat, että heitä pidetään tyhminä, koska silloin populismi voi iskeä omaan nilkkaan.
MARKUS E. MYLLYMÄKI
Vaasa
