Related Articles
Hyvästi rakas punapää!
Parisuhteemme alkoi minulle vaikeassa tilanteessa 1974. Sinä piilottelit silloin vielä Postipankin pyörälogon varjossa. Ymmärtämyksesi ja auttavainen luonteesi tekivät syvän vaikutuksen. Kiintymykseni oli vilpitön.
Vuosien mittaan päätit sitten ottaa toisen nimen. Ei se pahalta tuntunut, sillä Leonia viittasi mielestäni valtiomme vaakunaleijonaan. Uutta oli sekin, että Sinusta tuli nyt punapää–tyttö, jolle on oma laulu.
Sinun punapäisiä kirjeitäsi odotti kaukomailla parhaimmillaan parituhatta rauhanturvaajaa. Emme olleet mustasukkaisia toisillemme, sillä Sinulla näytti riittävän ystävyyttä kaikille.
Tosin kerran epäilin uskollisuuttasi, kun teit minulle palkkatilin, johon kenelläkään ei ollut oikeutta – siis minullakaan. Kirjeet ja puhelinsoitot eivät Sinua hetkauttaneet, mutta ei tarvinnut kuin lentää 5 000 km ja suhteemme palasi ennalleen.
Maailmassa aina käy, ettei onni ikuisesti kestä. Päätit taas muuttaa nimeä.
Sampo ei kuullosta punaisia kuukautiskirjeitä lähettävältä neidolta. No, rehti kotimainen nimi – vaikken koskaan oppinut ymmärtämään, mitä vikaa niissä entisissä oli.
Kyy luikerteli paratiisiimme: juorulehdet väittivät sinun salaa styylaavan jonkun Nallen kanssa. En voi ymmärtää miten lämmin ja hyvä ystäväni sietää moista turvansoittajaa, saati suostuu intiimiin suhteeseen epävakaan persoonan kanssa!
Nyt tuntui siltä, että keskinäiseen luottamukseemme oli tullut särö.
Parhaani mukaan yritin olla uskollinen, vaikka nettipankki harvoin toimi ja persoonakohtainen asiointi oli tehty vaikeaksi. Jotta sitä hiekkaa ei tulisi lattioillesi, oli tapaamisesta sovittava viikkoja ennen ja jonottamalla kyllä aika ja hiekka karisi.
Ajattelin kuitenkin, että vaikeudet jalostavat kansalaista.
Lopun alkua oli seuraava nimimuutos. Minun, Suomelle uskollisen hallintoalamaisen kuviteltiin suostuvan suhteeseen jonkin jyllannintyllerön kanssa!
Toisen kotimaisen kannalta olisin vielä kestänyt nimen Finske Bank, mutta nyt ei natsannut. Ei tuntunut ensinkään hyvältä nettipankkiin kirjautuessa käyttää hakua Danske Bank.
Suuri etäisyys ei toki bittien lentoa verkossa hidasta, mutta kun tulee ongelmia – ja niitähän tuli – ei auttavaa kättä tai kuuntelevaa korvaa läheltä tavoita.
Kyllä sijoitusneuvoja oli tyrkyllä yli oman tarpeen, mutta muu asiointi tökki.
Lopulta Danske-neito osoittautui sadistiksi. Se halusi aina aamuisin herättää kertomalla maksaneensa jotakin. Se oli kuulemma palvelua.
Pyynnöstämme palvelu luvattiin lopettaa, kun olin kertonut että valveilla pito on kidutusmenetelmä. Kun kolmaskaan lupaus ei pätenyt, päätin lopettaa suhteemme ja aamusoitot.
Aidosti suomalainen, paikallinen, riittävän pieni pankkimme sallii vierailla kenkiä pesemättä, eikä harrasta herätyspalvelua.
Paikallisuuden ihanuus on oma tuttu pankkihenkilö. Nyt ei turvallista olkaa ja kuulevaa korvaa tarvitse hakea Panamasta.
KALLE LANAMÄKI
Koivulahden Koskö (kesäisin)
