Related Articles
Keskiössä ihminen ja laaja valinnanvapaus
Sote-uudistus näyttää pienen tauon jälkeen etenevän. Julkisuudessa esitetyt mallit potilaan valinnanvapaudesta näyttävät hyviltä. Uudistuksen keskiössä pitääkin olla ihminen, ei lukkiutunut palvelurakenne ja jäykkä byrokratia.
Viime kädessä valinnanvapaus, joustavat toiminnot ja kilpailu laadulla parantavat aina palvelua. Ihmisten aidolla valinnanvapaudella voidaan lisätä myös alan yrittäjyyttä. Samalla voidaan turvata pienempien ja paikallisten toimijoiden olemassaolo.
Muutoksessa esiintyy aina muutosvastarintaa, mutta uudistuminen on välttämätöntä. Lähihistoriamme julkisen sektorin suurinta ja tärkeintä rakenteellista reformia ei tietysti voidakaan tehdä helpolla. Uudistuksen yksinkertaisena tavoitteena on kuitenkin ihmisten palvelujen turvaaminen.
Nykyisillä rakenteilla ei voida jatkaa, koska samat palvelut täytyy jatkossa tuottaa pienemmällä rahamäärällä. Tämä tulee meille annettuna. Päällekkäisiä toimintoja on pakko poistaa, ja palveluverkostoa nykyaikaistaa.
Alueiden määrästä (5, 12, 15 vai 18) on taisteltu jo aivan riittävästi, ja ratkaisu alueista täytyy tehdä ensimmäisenä. Asiassa ei päästä eteenpäin, jos ei tiedetä millä alueella ja kenen kanssa toimitaan.
Naapurimaakunnat ovatkin jo ottaneet askeleen eteenpäin ja ryhtyneet omatoimisesti töihin, pohjana nykyiset sairaanhoitopiirit. Näin on edetty myös muualla Suomessa.
Nyt on myös meillä Pohjanmaalla mahdollista näyttää, että pystymme toimimaan yhteisessä rintamassa, yhteisen tavoitteen mukaan.
Mallit 5, 12 ja 15 ovat johtaneet poliittiseen umpisolmuun. Eteenpäin päästäneen vain nykyisellä maakuntajaolla (18). Tämä ottaa tietysti vanhan Vaasan läänin kokoisen alueen kannattajaan ”kipiää”, mutta ratkaisu on tehtävä.
Päätöksellä turvataan myös nykyisten keskussairaaloiden olemassaolo. Tästähän poliittisessa turbulenssissa on suurelta osin ollut kyse. Samalla ratkeavat myös uudistuksen suurimmat perustuslailliset ongelmat.
Alan asiantuntijoiden esittämä ihanteellinen aluelukumäärä oli toki huomattavasti pienempi, mutta eteenpäin täytyy mennä. Tässä yhteydessä voidaan lykätä myös maakuntien itsehallintouudistusta.
Sen sotkeminen huomattavasti tärkeämpään sote-uudistukseen vain vaikeuttaa kokonaisuuden hallintaa.
Maakuntahallintoon ja sen uudistamiseen voidaan palata, kun sote-uudistus on saatu jaloilleen, jos myöhemmin niin halutaan. Myös puheet maakuntien verotusoikeudesta tulee haudata. Uusia verotustasoja ei yksinkertaisesti tarvita.
Marko Heinonen (kok.)
kaupunginvaltuutettu
