Related Articles
Joakim Strand
Yhteiskuntasopimus ja erikoista kriminaalipolitiikkaa
Pääministeri Juha Sipilän sitkeys palkittiin tällä viikolla, kun viides yritys yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi otti ison harppauksen eteenpäin.
Työmarkkinaosapuolten kilpailukykysopimus – rakkaalla lapsella on monta nimeä – on syntyessään askel oikeaan suuntaan. Työllistämisen kannalta paikallisen sopimisen vesittyminen on kuitenkin äärimmäisen harmillista. Tästä kärsivät etenkin pienyritykset, jotka nykyään yhä useammin ovat ne, jotka työllistävät.
Pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen on avainasemassa tulevaisuuden Suomea rakennettaessa.
Tarvitsemme suurten rinnalle – Saksan ja Ruotsin tapaan – ehdottomasti lisää vahvoja keskisuuria vientiyrityksiä maahamme.
On monia asioita, joissa kannattaa ottaa naapurista mallia. Esimerkiksi tämän vuoden EU:n CEF (Connecting European Facilities) -haussa Ruotsilla on tietojeni mukaan vetämässä projektihakemuksia noin 500 miljoonan euron edestä, kun taas Suomi hakee noin 60 miljoonaa euroa.
Tämä on hyvä suhteuttaa niihin huomattavasti pienempiin summiin, joista esimerkiksi käräjäoikeusverkoston tai päivystävien sairaaloiden karsimisessa puhutaan.
Olkaamme kuitenkin iloisia siitä, että Suomi kyseisessä haussa sitoutui Merenkurkun innovatiivisen monipuolisesti vientiä edistävän logistiikkaprojektin rahoittamiseen.
Useissa viime viikkojen aikana käymissäni keskusteluissa on myös noussut esiin hallituksen antama esitys sakkorangaistuksen merkittävästä korotuksesta.
On ehkä paikallaan ystävällisesti muistuttaa hallitusta muutamasta yleisestä kriminaalipoliittisesta lähtökohdasta.
Ensinnäkin rangaistuksia tulee käyttää yhteiskunnallisten päämäärien edistämiseksi.
Rangaistuksia siis määrätään, jotta voitaisiin ehkäistä syyllistymistä rikoksiin ja toisaalta, jotta rangaistavaksi säädetystä käyttäytymisestä aiheutuvat vahingot saataisiin minimoiduiksi.
Koko järjestelmän legitimiteetti – yleinen hyväksyttävyys kansalaisten silmissä – perustuu tähän lähtökohtaan ja muunlainen tavoitteenasettelu murentaa koko rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta ja vaikuttavuutta.
Rikosoikeusjärjestelmän yleisistä tavoitteista ja periaatteista kumpuaa myös vaatimus, että rangaistusten tulee olla oikeudenmukaisia ja kohtuullisia suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen.
Ehdotetut korotukset perustuvat hallitusohjelmaan ja ovat osa paljon puhuttuja julkisen talouden sopeutustoimia. Hallituksen esitystä ei ole edes pyritty perustelemaan kriminaalipoliittisilla tarpeilla.
Päinvastoin esityksessä on todettu, että rikollisuustilanteen kehitys sinällään ei edellyttäisi sakkorangaistuksen korottamista.
Kun tavoite on puhtaasti taloudellinen, voidaan esityksestä julkilausumattomana tavoitteena tunnistaa jopa toive siitä, ettei sakkorikosten lukumäärän toivota ainakaan merkittävällä tavalla vähenevän.
Toimivan liikennejärjestelmän perusedellytyksenä voidaan pitää sääntöjen, niiden noudattamisen valvonnan ja niiden rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten tasapainoa. Jos tätä tasapainoa horjutetaan, horjutetaan samalla myös kansalaisten uskoa koko järjestelmän toimivuuteen.
Joakim Strand (r.)
kansanedustaja
Vaasa
