Keijo Nevaranta
Naparetkeilija Christer Boucht
Haastattelin kerran Vaasassa edesmennyttä naparetkeilijä Christer Bouchtia, joka on käynyt noin 20 kertaa Pohjoisnapamantereella ja viimeksi yli 80-vuotiaana etelänapamantereella.
Hän ehdotti, että minäkin voisin luontoihmisenä käydä joskus Pohjoisnavalla: ”Siellä on hienot maisemat.” Päätin harkita sitä napamatkailua vielä toisenkin kerran. Tosin Bouchtin mukaan se on pukeutumiskysymys ”vaikka naamasta aina lähteekin nahka. Tilalle tulee uusi ja parempi nahka.”
Hänen asianajotoimistonsa Kauppatorin länsilaidalla oli erikoinen. Se oli sisustettu savupirtiksi jonka seinillä roikkui lumikenkiä ja suksia ja muita tarvikkeita hänen ensimmäisten napavaellustensa ajoilta. Haastattelussa 1980-luvun lopulla hän kertoi ettei ole etelänapamantereella koskaan käynytkään. Että hän haluaisi käydä siellä vielä kerran. Hän toteutti haaveensa yli 80-vuotiaana vaelluksella halki etelänapamantereen.
Hän oli Vaasan valtuuston nestori pitkään ja avasi vanhimpana aina uuden valtuustokauden. Hänen naapurinsa kertoivat hänestä juttuja. Hän nukkui talvisin parvekkeella kerrostaloasunnossa, vaikka vaimokin olisi päästänyt viereen, testasi naparetkivarusteitaan.
Hän kirjoitti naparetkistään myös toistakymmentä kirjaa, joista joitakin on suomennettukin. Jotain niistä kuin innolla nuoruudessani Kristiinankaupungissa. Ensimmäiseen naparetkikuntaan Boucht osallistui vuonna 1966 ja viimeiseen 1990-luvun alussa.
Hän kuoli 97-vuotiaana vuonna 2009.