Related Articles
Paula Viertola omalla sivulllaan 22.04. 2021
”Voi jestas, jos Nina Hirviniemi alkaa Hietaniemen Villassa järjestää yhteislaulutilaisuuksia, menen sinne joka kerta. Laulaminen yhdessä on niin terapeuttista ja hoitaa ihmistä.
Allsång på Skansenissa olen kerran ollut paikalla, kokemus oli unohtumaton.
Vaasassa tarvittaisiin jotakin samaa, ja tänne yhteislauluillat – monikieliset – myös sopisivat. Haaste vaasalaisille musiikki-ihmisille. Mikseipä myös seurakunnille – virsiä olen laulanut Hgin Soutustadionin katsomossa muutaman kerran.”
Wikipedian mukaan ”yhteislauluun sopivat parhaiten kaikkien tuntemat melodiat, jotka pyritään laulamaan niin miesten, naisten kuin lastenkin äänille sopivasta sävellajista, yleensä yksiäänisesti. Sanojen muistamisen avuksi laulajille jaetaan usein monistettuja vihkoja tai laulukirjoja, joista laulun sanoja voi seurata. Itse laadituissa yhteislauluvihoissa rikotaan Suomessa usein tekijänoikeussäädöksiä: laulujen nuottien ja sanoitusten julkaisuun tarvittaisiin oikeudenhaltijoiden lupa, ellei tekijöiden kuolemasta ole kulunut 70 vuotta[1].
Myös virsien laulu uskonnollisissa tilaisuuksissa on luonteeltaan yhteislaulua. Lapset saavat ensikokemuksensa yhteislaulusta päiväkotien ja koulun alaluokkien laulutunneilla.[2]
Sanalla yhteislaulu voidaan tarkoittaa myös varta vasten amatöörien yksiääniseksi yhteislauluksi kirjoitettua kappaletta. Nuorten hengellisiä gospel-lauluja paljon säveltäneen Pekka Simojoen mukaan hyvään yhteislauluun tarvitaan tarttuva melodia ja elämänmakuinen teksti: ”Yhteislaulut ovat kokonaan oma taiteenalansa. Vaikeus on siinä, kun haluaa luoda jotain uutta, mutta kappale ei saa olla liian vaikea.
Osallistuimme vaimon kanssa parin vuoden aikana säännöllisesti Opistotalon ”Laulutaidottomien” laulutilaisuuksiin. Todella virkistävää. Nyt odotamme vain rajoitusten loppumista.
