Leif sellaisena kuin muistan

Leif Färding sellaisena kuin hänet muistan

Leif Färding

Leif Färding, sellaisena kuin minäkin hänet muistan.

Tänään tuli radiosta, pitkästä aikaa, the long and winding road ja välittömästi mieleeni tuli runoilija Leif Färding, jonka eräs lempikappale tämä oli (vaikkei pitänyt itse laulajasta). Ihme, nuo musiikin kautta tulevat assosiaatiot! Käännetäänpä mieleyhtymä eduksi ja nostetaan Lefa menneisyyden tomuista blogistanin framille. Tutustuin Lefaan 1970-luvulla, silloin kun silloinen vaimoni Hanni oli työssä kasvisravintolassa. Mielenkiintoinen, reilu ja aika ehdoton jäbä. Samaan aikaan minimalisti ja maksimalisti.

Pirros Lefasta

http://www.elisanet.fi/anterokare/portraits/6.htm

Helsinkiläistynyt vaasalainen Leif eli täysin omaan tapaansa ja omassa maailmassa (sotkiessaan itsensä jonkin verran hallusinaatioihin, kuten turhan moni muukin siihen aikaan). Minusta hän oli kuitenkin aina yhtä eksyksissä kuten me kaikki muutkin kontaktihäiriöiset. Lefa lähti tästä murheen laaksosta omasta tahdostaan, hyvin vaikuttavalla tavalla. Pitkään hän oli jo puhunut siitä, että (runo)kaivo on tyhjä. Lopulta syvä masennus johti siihen, että mies painui syystalvella 1983 metsään, makaamaan, rintansa päällä vanha intialainen filosofiakirja.

Lefa nautti hätkähdyttämisestä. Tämän periaatteen hän vei loppuun saakka ja hänet löydettiin Gerbystä Stårbergetin seudulta, jäätyneenä, huhtikuussa 1984. Vainajan otsalla (tai lähistöllä) oli sammunut kynttilä ja tyhjä maitopurkki. Lefa oli asettunut lopullisella lumihangella ja nukahtunut pakkasuneen, unilääkityksen avulla. Ennen kuolemaansa hän oli lähettänyt ystävilleen kirjeen, jossa hän kertoi itsemurhansa syistä.

Ilmari Schepel

Muisto-ohjelma Yle Pohjanmaassa On 26.1.2011 kl. 12.45 http://arenan.yle.fi/radio/1290401

Sami Määttä Teje Calden skrivaili elokuussa: Wow...RIP Lefa...mun hiton hyvä frendi teiniajalta lefan kuolemaan saakka...mitä sanois?1000 juttua...siinä olis jo paksu kirja ja kaikki mun päässä...ei taida kiinnostaa ketään miten hyvää afgaa oli tai miten helvetin kylmää oli fillaroida kotiin keskellä yötä kun tuli kuunneltua pink floydia vähän kauemmin kun oli ajatellut...tai lefan faija kun luki buddhismia ja kiipes katutolpissa ilman suojavöitä...tai sen mutsi kun sillä oli minihame...ja irmeli ja reima ja immu ja bosse ja kyllä helvetti elämä kolisi!!!I´m still alive!!! Lähde:

Pekka Haavisto haavisto@fin.la Hei, olen vaasalainen emeritustoimittaja Tapio Parkkari.  Kokoan tietopakettia Leif Färdingistä. Tarkoituksenani on luoda niin houkutteleva paketti, että joku arvonsa tunteva kirjallisuudentutkija tekee Leifistä elämäkerran.  Sain tietooni mm.  Johanna Sumuvuorelta, että tutustuit Leifiin Oraansuojelijoiden perustamisen yhteydessä.

Minulle pienetkin muistikuvat ovat äärimmäsen tärkeitä.  Olen lähettänyt samanlaisen pyynnön mm. Heidi Hautalalle.

Leif-tietopaketti kasvaa  nyt kovaa vauhtia.  Minua kiinnostaa erityisesti, mikä oli "Lefan" todellinen rooli Oraansuojelijoiden perustamisasiakirjan ja sääntöjen laadinnassa ja mitä sitten tapahtui.  Olen perustanut myös facebookryhmän Leif Färding Onnenpoika.

Tässä linkki tähänasti koottuun materiaaliin http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kirjailijat,_teokset_ja_l%C3%A4hteet

Pekka Haavisto vastaa 03. 01 2014

Hyvä Tapio Parkkari,

Kovin paljoa en valitettavasti voi auttaa, mutta kopioin meilinne neljälle ihmiselle, joilla varmaan kaikilla on elävämpiä muistikuvia (J.O.Mallander, Heidi Hautala, Juha Olavinen, Tuula Heima).

Itse törmäsin Färdingiin Korkeavuorenkadun Kasvisravintolassa, joka oli Laivanvarustajankadulla tehdyn Suomi-lehden "työmaaruokala". Jos oikein muistan, Lefan viimeinen kirje olisi julkaistukin sitten Suomi-lehdessä - ainakin se oli dramaattinen teksti.

En ole varma tavoittaako J.O.Mallanderia tuosta sähköpostista, hänelle kannattaa varmaan soittaa. Olavinen, Hautala ja Heima ovat aktiivisempia sähköpostin käyttäjiä.

Parhain terveisin

Pekka Haavisto

Tapio Parkkari Pekka Haavistaolle 03. 01. 2014

Pekka Haavisto Todella lämmin kiitos.  Minusta Leif on ansainnut elämäkerran ja juuri sitä varten kerään materiaalia. Pienetkin tiedonsirut ovat tervetulleita, samoin kontaktit.  Vielä pari kysymystä:  KIrjoittiko Leif  Uuden Ajan Auraan tai sen seuraajiin ja oliko Leifilla jonkinlainen siuhte Tähti-leahteen ja Jorma Elovaaraan ja Heikki Harmaan? Tapio Parkkari

Boheemielämää Vaasassa vuosina 1968-1969.

Vaasalainaen toimittaja Reima Luukkanen kirjoitti marraskkussa 2011 ”sormiharjoitelmana” muistonsa Vaasan Korsholmanpuistikko 15:ssä sijainneesta kellarikampästä, missä Leif Färding, Hannu Koivisto, Jouni ”Bosse” Viitanaen, Reima itse ja Ilmari Valkama kokoonatuivat ja viettivät aikaansa keskustellen taiteesta ja elälmästä viiniä litkien vv. 1968-69. Essee julkaistiin 11.01. 2014 Vaasapediassa ja se sai heti seuraavat kommentit:

Eeva Pitkälä

Tämän porukan liepeillä leijui juuri se porvarillisen elämän kritiikki ja boheemiuden tunne, joka viehätti vähän nuorempaa Tipulan kasvattia, vaikka ei niistä paljoa olisikaan ymmärtänyt. Luin itse Faulknerit vasta vuosia myöhemmin, mutta muisto kuuskymmentäluvun lopun ja seitsemänkymmentäluvun alun Vaasaa ravistelleista kulttuuriradikaleista on säilynyt lämpimänä. Tosi kiva essee. 

Tapani Elgland

Antoipa Reiman essee tiiviin ja sisältörikkaan taustan sille, mistä myöhempinä vuosikymmeninä niin paljon KÄ:n kahvipöydässä kuulin. Se kellarikämppä oli jättänyt Reimaan, Immuun ja Leifiin pysyvät jäljet.

Nyt ymmärrän myös, miksi Leif masennuksen hetkinään vietti niin paljon aikaansa KÄ:n kahviossa: Reiman ja Immun lisäksi siellä parveili se tuttu ja turvallinen kellarin porukka. Siellä hän pistäytyi myös eräänä synkkänä marraskuun päivänä. Nojaili kahvipöytään vaitonaisena, synkkänä, puhumattomana ja raskaita mietiskellen. Lähti mitään sanomatta - eikä enää palannut. Ne olivat olleet sanattomat jäähyväiset Reimalle ja Immulle ja meille kaikille.

Kerro oma muisstikuvasi

Kerro oma muistosi Lefasta ja lähetä Tapio Parkkarille:  tapio.parkkari(miuku)gmail.com