Related Articles
Suomen hallituksena toimi keväällä 1918 ns. Vaasan senaatti. Sen muodostivat aluksi tammikuun lopussa Vaasaan siirtyneet kolme senaattoria Heikki Renvall, E. Y. Pehkonen ja Alexander Frey sekä neljäntenä Tampereelta muutamaa päivää myöhemmin tullut Juhani Arajärvi.
Maaliskuun lopussa heihin liittyivät senaatin puheenjohtaja pääministeri P. E. Svinhufvud ja Jalmar Castrén. Vaasan senaatti palasi Helsinkiin 4.5. ja yhtyi Helsingissä saksalaisten vapautuksen jälkeen muodostettuun ns. Helsingin senaattiin.
Etelä-Pohjanmaasta hallituksen tukikohta
Eduskunnan 27.11.1917 valitsemalla P. E. Svinhufvudin johtamalla senaatilla ei ollut armeijaa, poliisia eikä rajavartiolaitosta. Senaatti ryhtyi luomaan järjestysvaltaa lähettämällä Etelä-Pohjanmaalle Venäjältä palanneen kenraalimajuri Paul von Gerichin, joka oli toiminut rykmentinkomentajana ja koulutusupseerina. Hän aloitti 15.12.1917 Vaasassa suojeluskuntapiirin päällikkönä ja ryhtyi organisoimaan perusteilla olleiden suojeluskuntien toimintaa.
Punaisten 17.11. hajottama Porvoon lähistöllä sijainnut Saksanniemen poliisikoulu sai joulun alla uudet toimitilat Lappajärveltä Pohjanmaalta. Vimpelissä aloitettiin 28.12. kolmiviikkoinen parinsadan miehen päällystökurssi, jota von Gerich johti ja opettajiksi ja harjoittajiksi tuli Saksasta jääkäreitä.
Puolivirallinen elin Sotilaskomitea oli valinnut joulukuussa 1917 Venäjältä palanneen kenraali Gustaf Mannerheimin puheenjohtajakseen tammikuun alussa 1918. Senaatti nimitti hänet Etelä-Pohjanmaan järjestysjoukkojen päälliköksi. Mannerheim lähti Vaasaan 18.1.mukanaan sotilaskomitean neljä upseeria. Seuraavana päivänä he muodostivat Vaasassa esikunnan, josta muodostui Vaasaan siirtyneen hallituksen alaisen armeijan johtoelin.
Lähteekö hallitus Helsingistä?
Helsingissä senaattorit odottivat kapinan puhkeavan minä päivänä hyvänsä.
Heikki Renvall välitti huhun tulossa olevasta kapinan alkamisesta pääministeri Svinhufvudille. Renvallin mukaan hän sopi Svinhufvudin kanssa siitä, että ”puolet senaatista olisi alinomaa matkoilla pohjoisessa siltä varalta, että kapina syttyisi. Laadimme luettelonkin valmiiksi niistä, joiden sitten piti uutta hallitusta ryhtyä muodostamaan”.
Aktivistipiirit ja erityisesti lääkäri Eino Suolahti olivat saaneet tiedon punaisten liikekannallepanosta. Aktivistit halusivat koko senaatin siirtyvän Vaasaan.
Lauantai-iltapäivällä 26.1. senaatin istuntosalin ulkopuolella tätä vaati kolmikko Eino Suolahti, edellisenä yönä Ruotsista palannut entinen senaattori ja sotilaskomitean jäsen Harald Åkerman sekä senaattori Onni Talas. Lähtöä varten oli jo varattu erikoisjuna.
Svinhufvud oli jyrkästi lähtöä vastaan, sillä hänestä se olisi koettu antautumiseksi: ”Meidän asemamme oli jokseenkin sama kuin kapteenin uppoavassa laivassa, sillä me saimme jättää paikkamme vasta viimeiseksi.” Jos senaatti siirtyisi muualle ”kansa voisi saada sen käsityksen, että herrat senaattorit ajattelevat enemmän omaa turvallisuuttaan kuin maan asioitten selvittämistä”.
Hallitus teki kello 17 päätöksen olla matkustamatta minnekään. Senaattorit E. N. Setälä ja O. W. Louhivuori olivat matkaa vastaan, mutta Renvall ja Talas puolesta. Talaan pyynnöstä Suolahti tuli vielä taivuttelemaan Svinhufvudia, että edes puolet senaattoreista matkustaisi välittömästi. Viimeinen juna lähtisi kello 18.10, eikä rataa pidetty enää sen jälkeen turvallisena. Svinhufvud toisti, että senaatti ei voinut olla niin pelkurimainen, että karkaisi.
Kolme senaattoria siirtyi Vaasaan viime hetkellä
Senaattori Alexander Freyn mukaan Suolahti ja Åkerman onnistuivat lopulta taivuttamaan Svinhufvudin hyväksymään sen, että edes osa senaatista matkustaisi Vaasaan.
Svinhufvud ilmoitti: ”Määrään kolme hallituksen jäsentä lähtemään nyt heti Vaasaan, ja näiksi ehdotan Talasta, Freytä ja Pehkosta.” Kun Talas kieltäytyi, Svinhufvud määräsi tilalle Renvallin.
Lain mukaan senaatti on päätösvaltainen, jos kolme senaattoria ovat yksimielisiä.
Lue lisää:
