Related Articles
Kapakat 60 ja 70 luvulla
Ensimmäinen nuorten suosima kapakka Vaasasa modernissa mielessä oli Kauppapuistikolla sijainnut ns. ”Vanha-Birra”. Nykyisen ”Pikku-Forumin” paikalla oli yksikerroksinen rakennus, jonne KPO perusti Birra nimisen ravintolan.
”Vanha-Birra” perustettiin Kronqvist omistaman Kahvi-Baarin tiloihin Kauppapuistikko (16). Kronqvist omisti useita baareja Vaasassa 1950-luvun lopulta lähtien. Ensimmäinen oli Jäätelöbaari Kauppapuistikko 21. (Kauppapuistikon ja Ajurinkadun kulmassa).
Kun ”Vanhan Birran” rakennus purettiin, ravintola Birra toimi hetken aikaa toisen Kronqvistin omistaman baarin tiloissa Kirkkopuistikolla, elokuvateatteri Ritzin vieressä.
Parturiin ja sitten vasta
Kauppapuistikon Birran ensimmäinen hovimaestari oli tummatukkainen, pienikokoinen arvokas naishenkilö, joka saattoi ravintolan ulko-ovella palauttaa pitkätukkaisen opiskelijapojan takaisin kadulle kommennolla, että ”Menet ensin parturiin ja lyhennä tukkasi ja tule vasta sitten takaisin”.
Birran vakioasiakkaiita 60-luvun viimeisinä vuosina olivat mm. toimittajat Reima Luukkanen, Ilmari Valkama, Bosse Viitanen ja Tapio Parkkari. Myös kirjailjat Leif Fardig ja Risto Rasa nähtiin usein Vanhassa-Birrassa.
Muita näkyviä hahmoja oli mm. ”suurlähettiläs” Hannu Koivisto. Koivisto oli karriäärivirkamies ja toimi mm. Suomen kaupallisissa lähetystöissä Japanissa ennen kuolemaansa.
Ensimmäiset portsarit (vahtimestarit) Vanhassa Birassa olivat Sven Sandberg (oli vahtimestarina vielä 1980-luvulla) sekä Eino Pajumäki (siirtyi myöhemmin Astoriin). Svennan lempinimi oli ”Jäykkis”. Jäykkis osasi ”tuntea” saamansa rahan kämmenessään sitä katsomatta. Jos raha oli liian pieni niin asiakas sai kuulla siitä.
Fondiksesta tuli toinen nuorisopaikka Vaasaan joskus 60-luvun lopulla. Vuotta en enää muista, mutta Fondis avattiin samana päivänä kun vieraisen Montinin kirjakaupan ikkunaan ilmestyi Jorma Ojaharjun ensinsimmäisen kirjan ”Kakku” ensipainos.
Fondiksen asiakaskunta muodostui pian opiskelija- ja koululaisvoittoiseksi kun Birra taas säilytti asemansa kansanpaikkna.
Fondiksen muodosti vuosia yksi isohko sali, kunnes omistajat puhkaisivat reiän naapurikellariin ja perustivat sinne venäläistyyppisen ravintiolan, joka tunnettiin erinomaisesta ruoastaan. Paikan erikoisuuksia oli ”Basturma” liharuoka ja ”Kellarin erikoinen” joka oli mixi kolmesta pihvista ja rasvassa tirisevistä perunoista ja paistetuista vihanneksista.
Aitoa kulinaristia tuo annos tietysti kauhistutti, mutta silloiselle opiskelijapojalle se oli kova juttu, varsinkin jos rahat riittivät annoksen tarjoamiseen opiselijatyölle.
Vanhan Fondiksen ehkä legendaarisin asiakas oli Mauri H. Hän istui kapakassa sen avaamisesta lähes joka ilta aina siihen saakka kun kuppi meni nurin. Kun henkilökunta oli laskenut että tiettynä iltana Mauarille olisi tullut täyteen 10.000 pulloa, ravintola päätti tarjota Maurille ilmaisen illan. Mauri sydämistyi tarjouksesta niin, että poistui kesken tuopin Birraan, eikä enää koskaan palannut Fondikseen.
Kauppasaeura ja Rabbe
Kauppaseura Joskus vuoden 1970 paikkeilla vaasalaisten nuorten sieluista kilpailemaan ilmestyi uusi paikka Raastuvankadulle eli Kauppaseura. Ravintola sijaitasi samassa talossa ja samassa kerroksessa, missä nykyään on Pohjanmaan kauppakamarin tilat.
Paikka ei loistanut erikoisuudelaan, vaikka siellä oli elävää musiikia. Ainoa mainitsemisen arvoinen seikka lienee se, että pizzakeisari Rabbe Gronblom aloitti siellä viinurina. Paikan onmisti tukevahko naisihminen, jonka etunimi taisi olla Rosemarie. Rabbe Grönblom toimi ravintolassa viinurina ennen ryhtymistään liikemieheksi.
Ernst
Minulla on sellainen mielikuva, että joskus 1970-luvun taitteessa Kauppaseuran Rosemarie osti Ernstin Estlanderilta ja ryhtyi muuttamaan sitä enenmän yleiseksi ravintolaksi aikaisemman ruotsinkielisen teatteriravintolan vaihtoehdoksi.
Ravintola menikin jonkin aikaa hyvin kunnes sitten vähitelleen hiipui ja paikan kai lopulta vuokrasi ammattikurssikeskus koulutusravintolaksi. Tietävimmät korjatkaa. Ernestin legendaarisin henkilö oli varmaan baarimestari Svenna, jolta riitti hymy kaikille asiakkaille.
Joskus vuoden 1972-paikkeilla Ernestin kuningatar oli strippari Miss Maria, joka esitteli taitojaan myös yksityisesti. Kaikista mieluimmin pöydällä tanssien. Maria kuitenkin kyllästyi ammattiinsa ja heittäytyi uskovaiseksi hyvin nopeassa tempossa. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään.
Kauppakorkea
Kauppakorkea Vaasan kauppakorkeakoulu perustettiin Raastuvankadun upeaan rakennukseen vuonna 1968. Lienee ollut seuraava vuosi kun talon kellariin perustettiin ruokala ja iltaisin toimiva ravintola. Paikka oli tyypillinen opiskelijapaikka. Mitään muita erityisiä muistoja ei paikasta ole ellei sellaiseksi nosteta vapunaamun silliaamiaista, jolla ilmeisesti matkittiin Helsingin kauppakorkeakoulun vastavaa.
Centrumin Punabaari
Centrumin punabaari Ns. Centrumin Punabaari sijaitsi E-liikkeen tavaratalo Centrumin yläkerrassa. Punabaari oli ison tanssiravintolan baari. Nimensä se sai punaisesta sisustuksesta. Baari oli melko pieni ja intiimi ja siellä oli ahtaita looseja, joissa oli tiivis tunnelma. Imiset viihtyivät.
Punabaarin tunnettuja hahmoja henkilökunnan puolella olivat ravintolapäällikkö Voitto ”Vote” Kumpula ja baarimestarit Liisa ja Paula sekä tarjoilija Kaija. Punabaari ehti toimia täysillä nelisen vuotta. Sitten tuli 1970-luvun suuri ravintolauudistus, joka oli nuorten kokemattomien ekonimistien maltaita maksanut moka. Kaikki mjuuttui ruokalistoja myöten ja aikaisemman käsillätaekemsen tilalle tuli ”purkkimössöt”.
Centrum ravintolakin muutettiin modernimmaksi ja baari muutettiin sillä seurauksella, että asiakkaat katosivat.
Kapakat 80-luvulla Maximillians
Maximilians eli Maxi sijaitsi Pitkälläkadulla, vanhaa Pohjalaisen toimitaloa vastapäätä. Se oli suosittu tanssipaikka, jossa oli kaksi puolta. Legendaarinen omistaja tunnettiin ’Herlerinä’, nimi lienee siis ollut Härler. Nuorten puolelle pääsi sisään jo 16-vuotiaana, ja alkoholia tarjoilevalle puolelle täysi-ikäisenä. Maxi lopetettiin suosionsa huipulla, joihinkin väärinkäytöksiin tai rikosepäilyksiin pohjautuen.
Huhut kertoivat esimerkiksi alkoholin tarjoilusta ala-ikäisille ja huumeiden välityksestä.
Hanken
Hanken oli yksi 80-luvun suosituimpia ravintoloita. Se toimi silloisen Kauppakorkeakoulun (nykyään yliopiston osa) kellarissa ja kulku oli takapihan parkkipaikalta käsin. Live-musiikkia oli paljon, joskin esiintymistila pylväineen oli pieni ja surkea, mikä varmaan loi mieleenjääneen tunnelman. Hankenin suosio lopahti vuosikymmenen vaihteessa.
Bule 80-luvun lopussa avattu tanssipaikka, joka oli erityisesti ”juppien” suosiossa. Bulen tiloissa toimii nykyisin O´Maileys.
Olli
Olli eli Olivers Inn ja Strampen olivat ruotsinkielisten nuorten suosimia paikkoja.
Caribean people oli vanhan Centrumin talon yläkerrassa, joskus ennen 80-luvun puoltaväliä. Oli hyvin suosittu siinä vaiheessa.
Bristol/Jungle Bar oli myös yksi suosittuja paikkoja. Sittemmin tiloissa toimi Giggling Marleys.
Koska kapakat sulkeutuivat viimeistään kahdelta, nuoriso kokoontui sulkemisajan jälkeen torille. Ylä- ja alatorilla olivat omat vakiojoukkonsa. Alatori oli enemmän ”rokkijengin” suosiossa, kun taas ylätorille kokoontuivat ”jupit”. (Toisen toim. huomio: tätä erottelua en ole lainkaan tuntenut, vaikka kasvoin 80-luvun Vaasassa. Joten olisiko ollut jonkin ryhmän käsitys asiasta). Ylätorin ns. hylly eli oli toisen kerroksen parvi, joka kiersi kaikkia torin puoleisia avoimia tiloja. Siellä nojailtiin usein kaiteisiin ja istuskeltiin.
Kapakoiden lisäksi nuoriso kokoontui nuorisotaloille (esim. Keltsu, Nuoriska, Ristikka). Näiden lisäksi oli yleistä lähteä maakuntaan tansseihin erityisillä tanssibusseilla, mm. Kauhajoen Casino, Lapuan Latosaari ja Åminne olivat suosittuja kohteita. Maakuntaan lähdettiin myös täyteen tupatuilla Taunuksilla ja Escorteilla. Takaisinpäin tullessa autoihin mahtui hyvinkin 7-8 ihmistä.
Kapakat 90-luvulla
90-luku oli suurten myllerrysten aikaa Vaasassa. Se, ja 2000-luku ovatkin sitten oma lukunsa.
Vanhan Centrumine seuraajat
Pohjalaisen toimittaja Mikko Kallionpää on tehnyt Pohjalaiseen mielenkiintoisen aertikelin, missä tarkastelaaan ns. ”Vanhan Centrumin seuraajia”.
”Vaasanpuistikko 22 tunnettiin aikoinaan Centrumin talona, ja siellä toimi 1970-luvulla samanniminen tanssiravintola, oman aikansa yökerho. 1980-luvulla oli diskon vuoro, Caribbean People toi tuulahduksia Väli-Amerikasta. Muotivaatteet piti olla päällä, elettiin juppiaikaa.
Sitten tanssittiin perinteisesti Valentinossa ja myöhemmin Tähtitaivaassa, tuttavallisemmin Tätitaivaassa. Sekin riemu loppui. Viimeisimmät yökerhoyrittäjät olivat Apache Inn ja Party House 22.
Pubeja ja ruokaravintoloita talossa oli vuorotellen useita, esimerkiksi Martina sekä Panimo & Pub. Ennaen purkamista talosa oli Pancho Villa ja Spice.”
Millaisia tarinoita voit kertoa nykyvaasasta ja sen ravintoloista?
Tapio Parkkari
