Related Articles
Fanaattinen maltillisuus
Olli Immonen -kohun melskeestä mieleeni jäi parhaiten videopätkä, joka oli kuvattu Meillä on unelma -mielenilmauksessa.
Perussuomalaisten edustaja Matias Turkkila on puhumassa lavalla. Kuvan oikeassa laidassa näkyy anarkistien mustia lippuja ja niiden lomasta buuataan ja huudellaan Turkkilalle.
Stand up -koomikko Ali Jahangiri nousee lavalle. Hän käskee huutelijoita pitämään turpansa kiinni.
Jahangiri on selvästi raivoissaan. ”Nyt meillä on mahdollisuus dialogiin. Nyt turpa kiinni siellä, te ette pilaa sitä!” hän huutaa. Tuolla kommentilla, ja varsinkin sillä tunteenpalolla, jolla se esitettiin, Jahangirista tuli sankarini.
Matias Turkkila on nuorempana luultavasti ollut puhdas rasisti. Hänen perustamansa Homma-foorumi on yksi niistä, joita lukiessani menetän uskoni ihmiskuntaan alle minuutissa.
Iranissa syntynyt Jahangirikaan tuskin lukee Homma-foorumia. Ja vaikka Turkkila on maltillistanut kantojaan, miehillä on varmasti hyvin erilaiset näkemykset maailmasta.
Silti Jahangiri puolusti Turkkilan oikeutta sanoa sanottavansa.
Sellaisessa on hyvä kaiku. Tulee mieleen eräs valistuksen parhaista periaatteista.
Huutelijoille periaate on ilmeisen vieras. Jälkipyykissä he ovat perustelleet toimintaansa sanomalla, että mielenosoituksessa ei koskaan ole kyse dialogista, vaan yhden selkeän näkemyksen esittämisestä.
Minulle on yhdentekevää, mistä mielenosoituksissa määritelmällisesti tulisi olla kyse. Asia on varmasti lähempänä niiden sydäntä, joille lippujen liehuttaminen on tärkeää.
Olen poliittisilta näkemyksiltäni fanaattisen maltillinen. John Stuart Millin tapaan uskon, ettei dogmaattisten ääripäiden välisestä riitelystä synny mitään hyvää.
Äärioikeistolla ja -vasemmistolla ei ole muuta annettavaa kuin katutappelut ja pahimmillaan niiden kaaoksesta nouseva hirmuvalta. Jos viime vuosisadasta jokin oppi olisi pitänyt mennä jakeluun, se on tämä.
Juuri siksi on tärkeää älähtää, jos kansanedustaja käyttää fasistista taisteluretoriikkaa. Siksi on kuitenkin myös vaiennettava muut äärivähemmistöt, jos ne yrittävät huutelullaan omia maltillisen enemmistön tilaisuudet.
Yhteiskuntaa muuttavat paremmaksi ainoastaan maltilliset. Se on tylsä totuus.
Suomea on vuoden 1918 jälkeen hallinnut juuri maltillisuuden perinne. Lapuan liike sai remuta aikansa, mutta oikeisto veti siltä lopulta tukensa. Taistolaisten annettiin pitää meteliä julkisuudessa, mutta muu vasemmisto eristi heidät.
Viime aikoina olen heikkoina hetkinäni pelännyt, että maltillisuuden perinne on rakoilemassa.
Historioitsija Teemu Keskisarja on esittänyt mielenkiintoisen näkökulman Suomen sisällissotaan.
Konfliktin aloitti siitä poikkeuksellinen sukupolvi, että se oli pitkään aikaan ensimmäinen, joka ei ollut omakohtaisesti kokenut sotaa. Ajan valokuvissa poseeraavat nuoret viattomat hölmöt ylisuurine kivääreineen.
Toivottavasti suomalaisten historiallinen muisti ei enää koskaan katkea samalla tavalla. Ja jos katkeaa, toivottavasti meille tulee tuontitavarana Jahangirin kaltaisia ihmisiä.
MARKO HAUTALA
Kirjoittaja on vaasalainen kirjailija
