Related Articles
Voiko paikallisesti sopia
Ajatus paikallisesta sopimisesta herätti oitis intohimoja työmarkkinakentässä.
Uuden mallin tyrmäsivät oikopäätä Elinkeinoelämän Keskusliitto EK, yrittäjät ja SAK. Jokainen tunsi, että heidän tontilleen on astuttu. Minusta tämä on tervetullutta ravistelua.
EK:ta närästää työntekijöiden kuuleminen. Mallissa yritysten on otettava paikallisesti henkilökunnan edustaja hallintoonsa, jos yrityksessä on 30 työntekijää. Tämä ei EK:ta miellytä.
Ehkäpä EK pitää työntekijöitä liian tyhminä ymmärtämään yritysjohtoa. Minusta tämä on väärä arvio. Muilta osin elinkeinoelämä pitää sopimista oikeansuuntaisena, mutta liian vähäisenä. Ehkäpä EK haluaisi yksin määrittää työelämän pelisäännöt.
No, tämä on tietenkin kuolleena syntynyt ajatus. Niin demokratia ei toimi.
Yrittäjiä rassaa kanneoikeuden antaminen liitoille. He pelkäävät ammattiliittojen villiä toimintaa riitauttaa asioita, vaikka työtekijät eivät sitä haluaisi. Onkohan heidän jauhopussissaan akanoita joukossa?
Nimittäin, nyt tilanne on se, että työntekijän täytyy henkilökohtaisesti nostaa kanne, jos työehtoja ei noudateta tai jos työpaikalla harjoitetaan esimerkiksi työpaikkakiusaamista. Tällaisen oikeudenkäyntiin ei kukaan ole halulas. Työntekijällä on rajalliset mahdollisuudet näyttää vaikkapa esimiehen harjoittama työpaikkakiusaaminen todeksi.
Nyt avuksi tulee ammattiliitto, joka voi nostaa kanteen työtekijän puolesta työpaikalla vallitsevista oloista ja käytännöistä. Kanneoikeus on pitkään toivottu parannus työntekijäpuolelle.
Peikkoja näkevät myös palkansaajakeskusjärjestöt. Ay-liike pelkää paikallisen sopimisen laajenevan työehtosopimusten ulkopuolelle. Niiden mukaan työehtosopimukset romuttuvat, jos paikallisesti sovitaan työehdoista, joihin liittojen solmimat tes:sit eivät anna sopimislupaa.
Ja tästähän paikallisessa sopimisessa onkin kysymys. Sopimusoikeus tuodaan myös niille työpaikoille, joiden työnantajat eivät ole järjestäytyneet ja olleet yhteisistä asioista sopimassa.
Mitä sitten voitaisiin paikallisesti sopia?
Esimerkiksi työaikapankkia voitaisiin laajentaa. Silloin kun on kiire, huhkittaisiin ja laitettaisiin ylityöt pankkiin. Huonona aikana käytettäisiin pankissa olevia työtunteja ja ketään ei tarvitsisi lomauttaa. Liukumat nousisivat kolmesta tunnista neljään ja enimmäiskertymä 40 tunnista 60 tuntiin.
Lisäksi paikallisesti voitaisiin sopia lisiä, työajan lyhennysvapaita, palkkausjärjestelmiä ja palkankorotusmalleja koskevista asioista.
Paikallinen sopiminen koskisi myös ulkomaisten yritysten Suomessa olevia sivuliikkeitä. Tällä estettäisiin mm alipalkan maksaminen ja yleiset työehtojen polkemiset, koska nekin joutuisivat noudattamaan suomalaisia työehtosopimuksia.
Uudessa mallissa riitatilanteet ratkoo aina työtuomioistuin. Tämä on huomattava parannus nykyisyyteen.
Kaiken kaikkiaan paikallinen sopiminen on lähtökohdiltaan hyvä. Vain yksi asia askarruttaa: Kun sen piiriin tulevat järjestäytymättömätkin työnantajat, saattaa ovi villille tilanteelle olla auki. Tämä voi johtaa siihen, etteivät työnantajat enää järjestäydy ja silloin sopimuspöytä on tyhjä. Silloin ei olisi sopijaosapuolia.
Mutta kokeillaan tätä. Toistaiseksi paikallisen sopimisen peräseinänä ovat tessien ja yleissitovien työehtosopimusten rajat, joita ei voi paikallisesti alittaa. Ylitys on aina mahdollinen esimerkiksi tuntitaksoissa.
Maria Tolppanen (ps.)
Kansanedustaja Vaasa
