. Kuvittele itse, jos sinut isketään johonkin pakolaisvastaanottoon verrattavissa olevaan luolaan, jossa kaikki on suunnilleen samanikäisiä.
Miten kauan viihtyisit toimettomuudessa?
Niin siellä luolassa on hotellitason majoitus. Internet eikä tarvitse tehdä mitään. Luulisin viihtyväni pitkään. Varsinkin kun sillon olisin pakolainen, eli olen pelastettu hengenvaarasta. Olisin siitä ikuisesti kiitollinen valtiolle joka minut pelasti.
Internetkö olisi sinulle se pelastus? Kirjoittelisitko tänne vaasalaisia.infoon kokopäivätoimisesti?
Lupaan sinulle, että olisit alussa hyvinkin positiivinen, juuri niinkuin nyt olet, mutta jo parin viikon oleskeluajan jälkeen sinua alkaisi vaivaamaan toimettomuus. Huomaa, puhut suomalaisena, mutta liitä tähän mukaan vielä kielitaidottomuus.
Ja tuolla hengenpelastuksella et tulisi varmasti ratsastamaan loppuelämääsi, vaan todennäköisesti tulisit kyllästymään "kiitos kiitos herra" jankutukseen jo muutaman viikon kuluttua.
Kuukauden kuluttua haluaisit jo takuulla mennä elämässäsi eteenpäin. Ja varsinkin ahkeruus ja työnteko ja toimettomuuden helvetti pitäisi olla sinulle, yrittäjälle tosi tuttu asia.
Jos makoilu tarkoittaa hotellimajoitusta jossa on teevee internet niin luulen, että voisin säilyttää nykyisen hulluustasoni ihan sellaisenaan sen paljoa siitä paranematta.
Me olemme tietenkin ihmisinä erilaisia. Minä olen joutunut matkustamaan työasioissa paljon ja olen asunut yleensä aina tasokkaissa hotelleissa. Mutta kyllä silloinkin on helppo kokea hotellikuolema. Huomaan, ettei sinulla ole oikein kokemusta hotelleissa asumisesta Kari.
Minulla on aina ollut siinä mielessä etuasema, että olen käynyt päivät ja usein myös illat töissä. Joten hotellissa on sitten käyty vain nukkumassa, vaihtamassa vaatteet ja peseytymässä. Mutta aina on ollut myös iltoja, jolloin on ollut rauhaton olo. Silloin television kaukosäädin on ollut ahkerassa käytössä, vaikka en olekaan mikään televisioihminen. Hotelli on yhtä vittua, kun mikään ei ole omaa ja kaikki oma on kotona. Yleensä kahden viikon kuluttua on todella valmis kotiinlähtöön ja voin vain kuvitella, miten juoksisin jo seiniä pitkin, jos joutuisin kortteeraamaan hotellissa vuoden.
Mutta eivät kaikki viihdy siten. Siksi heille voisi terapian nimellä järjestää marjanpoimintaa, roskien keräämistä mutta ylipäätään suoraan kaupunkiimme kohdistuvaa toimintaa mutta tällainenkin lienee jollain verukkeella kielletty.
Ei tietenkään. Myös pakolaiset ovat ihmisiä ja yksilöitä. Siksi heitä kaikkia ei voi myöskään heittää poimimaan marjoja. Ja tämä jos jokin olisi idioottimaista, koska pakolaisten joukossa on myös paljon osaajia. Heidät tulee ottaa vastaan yksilöinä ja heille pitää järjestää myös ajankulua yksilöinä. Miksei esim. sellaista, joka tietää jotain autoista voi laittaa johonkin autoverstaaseen työharjoitteluun jne?
Noh, tässähän on kysymys vakuutuksista ja politiikasta, mutta kaikki tällainen on kyllä järjestettävissä, jos vain otetaan asiaksi.
Tytöllä on eräs ystävä, jonka vanhemmat saapuivat Irakin pohjoisosasta. Hänen isällään oli Irakissa oma yritys. Hän on sähkömies ja hänellä on pitkä kokemus sähkömoottoreista ym. generaattoreista. Hän kertoi minulle ymmärtäneensä jo alkuvaiheessa, ettei hän tule koskaan saamaan työtä, josta hän pitää ja jonka hän osaa. Lopulta hän meni koputtmaan ovelle erääseen yritykseen, jossa oli töissä vain kolme miestä. Omistaja, hänen poikansa ja joku siskonmies. Siis yritys, johon oli periaatteessa mahdoton päästä töihin sivullisena ja vielä vaikempaa pakolaisena! Mutta tämä yritys toimi alalla, jonka hän hallitsi täysin. Hän kysyi töitä ja lupasi tehdä ilmaiseksi kaksi viikkoa. Sen jälkeen hän lähtisi vähin äänin pois - tai sitten he saisivat palkata hänet. Kahden viikon kuluttua oli selviö, että mies oli todella pätevä ja hänellä oli vielä siitä harvinainen taito, että hän kykeni korjaamaan vanhaa, eikä ollut aina ostamassa heti uutta tilalle ja säästi näin suuria summia rahaa, lyhyessä ajassa. Noh, yritys teki nopeasti heille epätavallisen päätöksen ja päätti työllistää ulkopuolisen ihmisen, joka oli vielä pakolainen!
Mies pääsi nyt nopeasti jaloilleen. Hänen vaimonsa pääsi töihin tulkkitoimistoon ja he ostivat tuosta meidän naapurista rivitalon.
Juttelin hänen kanssaa viimeksi pari viikkoa sitten. Hän kirosi hieman - eivät haluaisi millään päästää häntä kesälomille... Näin se vain saattaa pakolaisestakin tulla tarpeellinen. Mutta siihen tarvittiin vähän epätavallista toimintaa, joka ei ole edes meillä laillista, sillä hänhän teki töitä kaksi viikkoa ilman palkkaa ja ilman vakuutuksia. Mutta ilman tätä toimenpidettä hän saattaisi olla vieläkin työtön.
Missähän vaiheessa hänen elämänsä olisi, jos oltaisiin menty sinun linjalla ja pantu mies poimimaan marjoja metsään?
