Sanomalehti Pohjalaisen maksavien tilaajien määrä on tiettävästi romahtanut takavuosien tasosta. Ehkä syynä on se etteivät ihmiset maksa lukeakseen uutisia, jotka saa Pohjalaisen internetsivuilta ilmaiseksi.
Yleisradiotyylinen saat saman palvelun maksamattakin toimintatapa tuhoaa taatusti oman bisneksen koska se saa palvelusta maksamisen tuntumaan älyttömältä, jos toiset saavat sen ilmaiseksi.
Luottamushenkilöt ovat kuntalaisten valitsemia.
Luottamushenkilöt löydät kaupungin internetsivujen etusivun Kaupungin organisaatio-linkin takaa.
http://www.vaasa.fi/Suomeksi/EtusivuLuottamushenkilöiden käsittelemät asiat kyllä löytyvät Vaasan kaupungin internetsivujen Esityslistat ja pöytäkirjat-linkin takaa, mutta niitä linkkejä pitää myös motivoida katsomaan kertomalla, että sellaista ja tälläistä olisi.
Pohjalainen saisi valtaa kirjoittamalla kuntalaisdemokratialle ja enemmistövallalle olennaisista lautakuntien ja kaupunginhallituksen ja kaupunginhallituksen yleis- ja suunnittelujaoston esityslistoilla olevista asioista.
Enemmistövalta ja median valta siinä edellyttää ja tarkoittaa sitä, että juttuja ei lopeteta ja laskeudu hiljaisuus, kun alkaa käydä liian kuumaksi vaan jutut seurataan loppuun asti oikeilla nimillä.
Toimittajien pitäisi korvata journalismilla kuntalaisten luottamusmiehiksi valitsemien kunnallispoliitikkojen ja heidän palkkaamiensa virkamiesten julkisuudesta puuttuvat syventävät ja taustoittavat jutut kunnallispolitiikasta.
Vaasalaisia.infossa huomaa, että kuntalaisten valitsemien luottamusmiesten näkymätön enemmistö ei hallitse asiapitoista kirjallista ilmaisua, jolla mainostaa itseään ja tulla valituksi aina uudelleen.
En mitenkään käsitä, että jotkut voivat äänestää ehdokasta vain sillä perusteella, että on saanut häneltä kyniä ja kalenterin tai, että ehdokkaalla on hyvä ehdokasnumero, kuten Reino Kolmonen ehdokasnumerolla kolme viime kunnallisvaaleissa.
Surullista ja järkyttävää on, ettei Vaasasta taida löytyä yhtäkään valtuutettua ja lautakunnan jäsentä ja niihin kärkkyvää, joka ei pikemminkin kuuluisi taidoiltaan, kyvyiltään ja käsityksiltään siitä miten kunnallisverotulot tulee käyttää, viihde- ja vapaa-aikalautakuntaan.
Ymmärrän toki, että se miljoona, joka virkamiesten (virkamiehiä edustaa esimerkiksi keskussairaalan tekninen päällikkö, joka kavalsi 2,4 miljoonaa) laatimasta kaupungin 500 miljoonan budjetista jätetään luottamusmiesten esityksiin, onkin tarkoitettu hassattavaksi kaikenlaisiin kannatusta nostaviin pikkuhankkeisiin, joilla profiloitua.
Sanottakoon, etten ole puolestamme päättävän puoluelaitoksen kannattaja. Kannatan enemmistövaltaa, enkä äänestä puoluelaitosta, enkä yhtäkään sen edustajaa. Äänestäisin vain suoraan asioista.
Enemmistön tavoite on veronalennukset, palkankorotukset ja hintojen alennukset.
Anteeksi vain.
Sitten esitellään Pia Kauma.
"Olen Espoon kaupunginvaltuuston jäsen. Aloitin toisen kauden vuoden 2009 tammikuussa. Mandaatti tuli 1004 äänellä, jotka sain syksyn 2008 kunnallisvaaleissa.
Olen myös 26+3 eli 29-jäsenisen valtuustoryhmämme 1. varapuheenjohtaja sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja.
Näiden lisäksi olen jäsen Työ- ja elinkeinoministerin johtamassa Suomalaisen Työn Liiton Valtuustossa sekä Tehdaspalvelut 2007 -Valtuuskunnassa.
Vuonna 2007 toimin myös Kauppalehden ja OP-Pohjolan järjestämän Vuoden Yritys- ja Vuoden Yritysjohtaja -kilpailun tuomaristossa.
Olen myös Finpron hallintoneuvoston ja Nordean Neuvottelukunnan jäsen sekä Strategisen Johtamisen Seuran jäsen."
Pia Kauma havainnollistaa miten kirjoittaa todellisia aitoja ja rehellisiä enemmistön kantoja edustava valtuutettu.
http://www.piakauma.fi/viimeisimmat_kirjoitukseni/#news40940"Helsingin Sanomat mielipide 7.2.2009
HS otsikoi äskettäin (HS 4.2.2009), että valtaosa Espoon poliittisista päättäjistä olisi valmiit kunnallisveron nostoon. Tällä hetkellä veroprosentti on 17,5. Jutussa annettiin ymmärtää, että juuri veroprosentin nosto olisi ainoa lääke nykyiseen talouskurimukseen.
Vaihtoehtoja kuitenkin löytyy. Ensiksi on löydettävä suurimmat, turhat rahareiät. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen palveluihin menee lähes puolet Espoon lähes puolentoista miljardin euron budjetista. Viimeiset neljä vuotta lautakunnassa istuneena voin todeta, että menojen kasvuvauhti on ollut huima. Kun talous on ollut hyvällä mallilla, väkeä on palkattu. Jokaiseen uuteen projektiin on otettu uusi ihminen sen sijaan, että olisi mietitty, kuka nykyisistä voisi homman hoitaa tai mikä tehtävä on käynyt turhaksi. Kun mistään ei ole luovuttu, on syntynyt päällekkäisiä töitä, sählinkiä ja sekavia prosesseja.
Myös tiloihin menee rahaa. Yksin Leppävaarassa on 13 neuvolaa, vaikka järkevällä suunnittelulla toiminta voitaisiin hoitaa 3 – 5 yksikössä. Silloin ei vielä tarvitsisi karsia hoitavia käsiä eikä kuulevia korvia. Voi myös kysyä, kuinka kauan kaupungilla on varaa tarjota 6-vuotiaiden esiopetusta sekä kouluissa että päiväkodeissa. Tämä tulee kalliiksi, koska esiopetusta täydentävä iltapäivähoito on järjestettävä kahteen paikkaan. Ja täytyykö jokaisesta uudesta koulusta rakentaa hieno arkkitehtoninen monumentti, jota ulkomaiset vierailijat voivat käydä ihailemassa?
Terveyskeskukset eivät enää pitkään aikaan ole houkutelleet parhaimpia ammattilaisia. Kun töihin suostuneet kalliit keikkalääkärit eivät ole riittävän kokeneita, siitä seuraa, etteivät potilaiden ongelmat ratkea perusterveydenhuollossa. Tarvitaan erikoislääkärin näkemystä. Potilaan siirtely jonosta ja paikasta toiseen taas vie aikaa ja tulee kalliiksi. Myös lastensuojelu on kallista. Yksi syy on se, että lasten kodin ulkopuolelle sijoittamista odotetaan liian pitkään, jolloin vuosikausia sijoituksen tarpeessa oleville teineille on jo ehtinyt kehittyä monenlaisia ongelmia. Näiden ratkomiseen taas tarvitaan monenlaisia ammattilaisia, joista kenenkään apua ei saada ilmaiseksi. Palveluntarjoajien kirjo on suuri, samoin hintojen. Ja mikä onkaan lapsen elämän hinta?
Espoo on poikkeuksellisen riippuvainen verotuloista, koska valtionosuuksia ei tule. Nyt kun erityisesti yhteisöverotulot ovat hiipuneet, on nopeasti löydyttävä keinot säästää 40 – 50 miljoonaa euroa. Parhaiten säästökohteet löytyvät kysymällä heiltä, jotka itse työnkin tekevät. Mutta heti tehtävien toimenpiteiden lisäksi tarvitaan yli taantuman katsovia ratkaisuja. Lasten kotihoidon tuen remontti on yksi tällainen. Taloudellisesti hyvinä aikoina uudistuksiin ei tahdo löytyä intoa eikä motivaatiota.
Myös moni espoolainen saa vielä tänä vuonna ikäviä uutisia työpaikaltaan. Olisi kohtuutonta, jos poliittiset päättäjät heti ensimmäisenä ratkaisuna lähtisivät tarjoamaan veronkorotuksia. Ensin on tehtävä kaikki muu, mikä tehtävissä on.
Pia Kauma
Espoon valtuutettu
sosiaali- ja terveyslautakunnan varapj. (kok.)"
