Related Articles
Taannoin pääsi otsikoihin Putin-Oltermanni. Kansa jonotti kuin festarilippuja saadakseen itänaapuriin tarkoitettuja tuotteita.
Ei edes viranomainen paheksunut sitä, ettei pakkausta moni osannut lukea. Pitihän Valiota auttaa, ettei venäläisille tarkoitettuja tuotteita tarvinnut viedä katskille.
Kukaan ei huomannut kysyä millä hinnalla nuo tuotteet myytiin itään. Maksammeko ehkä yhäkin enemmän kuin ”homo Sovieticus”?
Entä jospa myönnetään suomalaisen kuluttajan olevan avun tarpeessa; luopuisiko silloin liike-elämä tai viranomainen silmittömästä rahastuksesta? Nähtiinhän jonoista, että kansa todella tarvitsee alennusta Euroopan korkeimpaan ruokalaskuun. Paljonko mahtoi Suomen talous hyötyä siitä, että nyt jäi ostamatta sama määrä meille tarkoitettuja (kalliita) tuotteita?
Muistuu tapaus vuodelta 1988. Olin tuolloin vastuussa UNIFIL Finbattin huollosta. Talousupseerini tilasi pataljoonalle ruokatarvikkeita. Ostimme laivahuolintaliikkeeltä muun muassa suomalaista Edamia. Hinta meille sinne ”alas” oli noin puolet Suomessa kaupassa maksetusta. Eikä silti varmaan ollut persnettoa.
Sitten huomasimme, että listalla oli vielä halvastakin puoleen hintaan ”KTM-Edamia”. Käskin talousupseeria tilaamaan tuota lajia kokeeksi. Olisiko kelvollista kun oli niin käsittämättömän halpaa.
Aikanaan sitä tuli, ja se oli ihan samaa kuin kalliimpikin! Tilasimme lisää, sillä teki se hyvää meidänkin budjetille.
Enää ei tullut juustoa ollenkaan, mutta hallintoviranomaisen naavainen huomautus, että kauppa- ja teollisuusministeriön tukema juusto on vientiartikkeli, jota nauttivat ulkomaalaiset ihmiset ja suomalaiset merimiehet – eivät rauhanturvaajat!
Olin vähällä panna Norjan pataljoonan tilaamaan sitä meille, mutta en viitsinyt venkoilla.
Edellä kerrotusta päättelen, että meidän virkamiehille ja kaupalle ei ole sydämen asia miten oma kansa pärjää. Olisiko nyt pakko ajatella, että suomalaisen kuluttajan paras ystävä onkin Vladimir Putin!?
Kalle Lanamäki
Vaasa
