Vaasan rockskene


Rokkia kahdella kielellä, samalla tunteella

Vaasalainen filtri. Sven-Erik Klunkman tekee kirjan Vaasan rockskenestä

Vaasalainen tutkija ja kirjailija Sven Erik Klinkmann kokoaa vaasarokin historian yhtenäiseksi esitykseksi.

-Tutkimukseni kattaa vuodet 1960-2005. Pyrin kartoittamaan kaikki rockin ja popin alueella toimineet suomenruotsalaiset, kaksikieliset ja suomenkieliset yhtyeet tuolla ajanjaksolla. Kysely ja haastattelulistalla on kymmenkunta musikkoa Vaasasta ja ympäristöstä, joilla on ruotsinkielinen tai kaksikielinen tausta.

-Haluan myös selvittää miten muutamat ruotsinkieliset ja kaksikieliset muusikot pystyivät luomaan raamit, jotka sittemmin tunnettiin nimellä Vaasaskene. Työ on vasta alkuvaiheessa. Kaikki muistot ja näkemykset aiheesta ovat tervetulleita. Minuun voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

Klinkmannin mukaan vaasarokki on selkeäti suomenruotsalaista tai kaksikielistä..

-Suomenruotsalaisia on melko vähän ja he ovat hyvin organisoituneita, joten kulttuurivaikutteiden tuominen on ollut helppoa. Suomenruotsalaiset ovat kautta aikojen saaneet vaikutteita suoraan Ruotsista ja toimineet näin välittäjinä suomenkieliseen valtakulttuuriin. Tämän yhteyden tutkiminen ei kuitenkaan ole tutkimuksessani kuin yksi sivujuonne.

-Aivan yleisesti voidaan sanoa, että suomenruotsalaiset ovat toimineet välittäjinä ja vaikuttajina aina varhaisen rock and rollin alkuajoista lähtein.

-Se että Vaasan suomenruotsalaisten keskuudessa on paljon tunnettuja populaarimusiikin edustajia ei mielestäni johdu mistään erityislahjakkuusesta, vaan siitä että kieliryhmän sisälle on syntynyt kansainvälisempi perinne kuin suomenkielisellä puolella.

-Minun mielestäni voidaan puhua vaasarokista, niin marginaalista kuin se onkin koko maan rokkihistoriaa ajatellen.

Populaarikulttuuri on jakautunut

Klinkmannin mielestä Vaasan populaarinen musiikkielämä on tänään melko selvästi jakautunut kielellisesti, niin että on olemassa rock-kulttuuri joka on enimmäkseen suomenkielisten suosima ja jolla on yhteydet esimerkiksi Welmu-yhdistykseen sekä sellaisiin ryhmiin kuten Good Mood Club ja levykauppa Kråklund Records.

-Ruotsinkieliset taas suosivat sellaisia paikkoja kuten Doo-Bop Club sekä muutamia levytysstudioita kuten Slangar-siskojen studiota Vaskiluodossa missä työskennellään erityisesti popmusan piirissä, ja vieläpä aika menestyksekkäästi.

-Vaikuttaa siltä että ruotsinkieliset musiikinharrastajat Vaasassa suosivat etenkin sellaisia genreja kuten soul, moderni jazz, funk, mutta myös pop, kun taas suomenkielisellä puolella sellaiset genret kuten heavy, blues, klassinen rock näyttäisivät olevan enemmän suosittuja.

-Tämä on ainoastaan alustava johtopäätös tutkittuani vaasalaista rockia ja erityisesti suomenruotsalaista ja kaksikielistä rockia ja poppia nyt puolitoista kuukautta. Työ jatkuu ja tulee toivottavasti näyttämään mitkä ovat tämän tyypisen rajakultuurin erikoispiirteitä, haasteita, mahdollisuuksia ja vaikeuksia.

Rokkia kahdella kahdella kielellä mutta samalla tunteella

Sven-Erik Klinkman lähestyy tutkimuskohdettaan käsitteen ”arkipäivän kaksikielisyys” pohjalta. Tämä on sitä kieltä, mitä puhutaan musiikkikaupoissa ja klubeissa. Klinkman on huomannut ainakin yhden kieliongelman.

-Rokki ja suomenkieli ovat iso ongelma. Juuri tästä syystä monet yhtyeet laulavat joko englanniksi tai ruotsiksi. Voidaan kai sanoa, että Wantons olisi varmasti levettänyt jos olisi laulat englanniksi. Hyvä esimerkki on Wild Force, joka on levytgtänyt vain englanniksi.

-Tyypillistä suomenruotsalaisille ja kaksikielisille yhtyeille on se, että vaikutteita on haettu Tukholmsta mutta ei juuri Helsingistä Monet Vaasan ruotsinkieliset ovat muuttaneet Tukholmaan ja toimivat siellä edelleen. Nämä ovat vasta ensivaiheen havaintoja.

-Työni teen suomenruotsalaisen Svenska litteratursällskapet i Finland-yhteisölle. Työni on määrä saada valmiiksi vuodessa eli suunnilleen ensi vuoden syyskuussa.

-Kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse:

sven-erik.klinkmann@netikka.fi

Klinkmannin kotisivu:

http://www.netikka.net/sek/texter.html

Keskustelu foorumissa:

Lue lisää

Volvo Patanokka


Patanokka-Volvo edelleen iskussa

Jaari Pallas on tykästynyt vanhoihin autoihin

Jari Pellas tyyräilee mieluusti kaikenkokoisia kuorma-autoja. Kesäkuussa ajettu Vetkun ajo hurahti hienosti Veteraaniautoseuran -39-mallisella Patanokka Volvolla. Ovessa vielä yhteistyökumppanin nimi

Ruotsin, Malmön kaupunki lainasi sodan aikana Vaasan kaupungille -39-mallisen paloauton, patanokka-Volvon. Myöhemmin Malmön kaupunki lahjoitti auton Vaasalle. Vuosien varrella auton ulkoasu on muuttunut, mutta yhä edelleen kuorma-autovanhus on nappikunnossa. Finlaysonin paloautona toiminut auto ei ollut hetimilleen nappikunnossa, kun sitä olisi tarvittu vuonna 1973 Tervahovin paloa sammuttamaan.

-Autosta oli bensa loppu ja sitä lähti Latvasalon Essolta fillarilla hakemaan puuvillan palomestari. Jopa maakunnan paloautot kerkesivät paikalle aiemmin kuin puuvillan oma paloauto, tietää
vaasalainen Jari Pellas, joka tyyräili patanokkaa viimeksi Veteraanikuorma-autoilijoiden ajossa kesäkuussa.

Jari Pellas on monen eri skaalan autoilija ja autoharrastaja. Työssään kuljetusliike Y. Halmesmäellä hän ajaa 65 tonnin painoista, Vaasan talousalueen suurinta kymmenpyöräistä nosturiautoa, rakentelee autopienoismalleja ja tyyräilee verkalleen 80-luvun alun kesätienesteillä ostamallaan -62 mallisella vihreällä Volvo Amazonilla.

38-vuotias Pellas on ollut pikkupojasta lähtien kovin kiinnostunut vanhoista autoista. Nyt sydän sykkii myös vanhalle Patanokka-Volvolle, Malmön Vaasan kaupungille aikoinaan lahjoittamalle autolle, jonka nokassa on Malmön vaakuna. Nykyisin auto on Vaasan Veteraaniautoseuran
omistuksessa.

Kestävä maine

Patanokka-sarjaa valmistettiin -39-54. Mallinumero muuttui vuosien varrella LV 150 ja LV 230.

Pellas istuu Patanokan hytissä ja kertoo mieluusti ja suurella innolla auton vaiheista. Auto ostettiin keväällä 1939 Frode Lundin autoliikkeestä. Senjälkeen se koritettiin ja varustettiin Malmö Vagn o Kaross Fabrikissä paloautoksi 6 + 1 miehistöhytillä.

Lavalla siirrettävä moottoriruisku ja vesisäiliö edessä. Takana 863,5 m paloletkua sekä muuta tarvittavaa palokalustoa. Edessä nokkapumppu ja lavan päällä purjekankainen kuomu. Auto luovutettiin Malmö Brandkårille.

Ensimmäiset Patanokka-Volvot tulivat Suomeen talvisodan jälkeen Petsamon liikenteeseen, jossa ne saivat kestävän maineen vastaaviin amerikkalaiskuorma-autoihin verrattuna. Amerikkalaiset kuormurit olivat moottoriltaan heiveröisempiä. Volvossa 95, Chevroletissa 76 ja Fordin veekasissa 85 hevosvoimaa.

Lainaksi Vaasaan

Suomen jouduttua uudestaan sotaan Ruotsin Malmön kaupunki lainasi autoa ystävyyskaupunki Vaasalle. Ote kaupungin arkistopöytäkirjasta 8.8. 1941:

"Malmöstä saapui kolmihenkinen osasto, joka toi auton lainaksi yksi kpl. Miehistö opasti palokunnan miehistöä auton ja palopumppujen käytössä kuuden päivän ajan". Pöytäkirjassa sana lainaksi oli alleviivattu.

Auto rekisteröidään 21.3. 1944 ja saa tunnuksen: VA-2382. Omistaja: Malmö stad. Haltija Vasa stads Brandkår auto n:ro 10.

17.3. 1954 auton omistajuus vaihtuu, jolloin omistajaksi tulee Vaasan kaupunginhallitus. 25.8. -65 Vaasan Puuvilla (Finlayson) ostaa auton tehdaspaloautoksi.

Teksti ja kuvat: Timo Koskinen
sekä Pentti Ullakon arkisto


Keskustelu foorumissa

Lue lisää

Vaasan uimahalli


Vaasan uimahalli
:
Uimahallissa on osaava henkilökunta

Erkki Lehtimäki tuntee uimahallin putkien mutkat

Alikonemestari Erkki Lehtimäki (59) tuntee Vaasan uimahallin putkien mutkat ja venttiilit. Takana on vuosikymmenien kokemus.

– Tulin kaupungin palvelukseen vuonna 1978 ja meneillään on jo toinen uimahallin saneeraus. Ensimmäinen oli vuosina 1983–84. Kolmatta saneerausta Lehtimäki ei aio enää katsella, sillä eläkepäivät häämöttävät 3,5 vuoden kuluttua.

Marraskuussa virallisesti käyttöön tuleva saneerattu ja laajennettu uimahalli on paljon muuta kuin mitä tavalliselle uimavieraalle näkyy. Uimahallin lattiapinnan alapuolella on teknisen henkilökunnan ja putkistojen – venttiilien, suodattimien, sähkölaitteiden ja tietokoneiden valoisa ja monimutkainen maailma. Lyhyenkään tutkimusretken aikana ei maallikko pääse asiasta minkäänlaiseen käsitykseen.

-Eikä tarvitsekaan. Riittää kun uimahallin vieras ymmärtää, että hänestä pidetään hyvää huolta. Uimahallin teknisen puolen kaksi keskeistä asiaa ovat, että altaiden vesi täyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella asettamat laatuvaatimukset joka tilanteessa. Toinen on ilmastointi. Se pitää toimia. Sillä lämmitetään, kuivataan kosteaa ilmaa ja poistoista otetaan lämpö talteen ja säästetään lämpöenergiaa, tiivistää Lehtimäki.

Lehtimäen lisäksi teknisellä puolella on töissä Tapio Porentola ja tuuraaja Pekka Heinonen. Altaan puolella toimivat liikunnanohjaajat/uimaopettajat ja uinninvalvojat Turvallisuuden takia on lisätty myös kameravalvontaa. On myös hallinnollista henkilökuntaa: palveluesimies, toiminnanohjaaja ja vastaanottovirkailijoita.

Tunnuslukuja

Pohdimme Lehtimäen kanssa millaisilla tunnusluvuilla uutta uimahallia voisi kuvata.

Vettä uudessa altaassa on noin 1600 kuutiota eli 1.600.000 litraa suodattimineen, tasaussäiliöineen, huuhteluvesien ja putkistoineen vettä on noin 1700 kuutiota. Vanhojen altaiden vesimäärä on noin 800 kuutiota.

– Uuden altaan syväpää 2 metriä, keskikohta 1,35 metriä ja matalapää 1,2 metriä

– Veden lämpötila uudessa altaassa on 27 astetta ja vanhassa se vaihtelee 28–29 asteen välillä. Lastenaltaan lämpötila on 30 astetta.
-Uudessa hallissa on katsomopaikkoja 430
– Vaasan uuteen uimahalliin odotetaan ensimmäisen toimintavuodenaikana n. 300.000 vierasta. Se on tuntuva lisä aikaisempaan.

Keskustelua foorumissa

Lue lisää

Vaasatuotteet


Vaasa 400-tuotteita

Uusin Vaasa 400-tuote on kaksi hieman erilaista juhlakahvia ja juhlaatee.

Vaasa-limppua, vaaasalenkkiä – Vaasa sitä ja Vaasa tätä. Tulevat 400-vuotisjuhlat ovat innostaneet vasta muutaman yrityksen ja yhteisön tuottamaan omia vaasa-tuotteita. Osa tuotteista jää selvästi kertakäyttöisiksi ja unohdetaan heti kun 400-vuotisjuhlalisuudet ovat ohitse, mutta osa tuotteista saattaa jäädä elämään. Tulevaisuus näyttää ovatko kaksi vaasan juhlakahvia ja juhlatee tällaiset tuotteet.

Ryytivakan kehittämät kaksi juhlakahvimakua – vahva ja hieman miedompi ja Tervahovin juhlatee ovat uusimmat vaasa-tuotteet. Varsinkin tervalta tuoksuva kiinalainen juhlatee tuntuu mainiolta idelta. Ryytivakan tuotteita saa kauppahallista.

Paikkakunnan ja tuotemerkin tai tuotemielikuvan yhteys on erittäin tärkeä. Ajatellaan nyt vaikka ”kalakukkoa”. Jo pelkkä sana tuo mieleen Kuiopion. Rieväj a mustamakkara ovat lähes yhtähyviä esimerkkejä. Joista tamperelaiset osaavat myös olla ylpeitä. Ehkä kaikkien aikojen tunnetuin ”suomalainen” kaupunkimainos on viipurinrinkeli, vaikka itse kaupunki ei Suomelle ole kuulunut enää vuosikymmeniin. Böckling on ainakin toistaiseksi aivan liian etäinen että se osattaisiin automaattisesti liittää Vaasaan, saatikka Sundomiin.

Tarvitaan siis vaasalainen kalakukko, rievä tai mustamakkara. Noin peukalotuntumalta tuntuu että tuote pitäisi olla kohtuu hintaianen, helposti mukaan otettava, sen olisi oltava riittävän yleinen jotta se kiinnostaisi isoja joukkoja ja sen tulisi maistua kaikille, jos se on syötävää. Jälkimmäinen viittaa siihen että tuotteen olisi oltava suolainen tai makea tai molempia yhtä aikaa. Toki kysymykseen saattaa tulla myös käyttö- tai koriste-esine.

Tällaisen imagotuoteen keksijä saa keksinnöstään varmasti myös taloudellisen palkinnoin, joten kannattaa ryhtyä kehittelemään uudentyyppisiä vaasa-tuotteita. Esimerkiksi ingressissä mainittuja vaasalimppua ja vaasalenkkiä ei tiettävästi ole olemassa, ei ainakaan kytkettynä kaupungin 400-vuotisjuhliin.

Keskustelu foorumissa

Lue lisää