Vaasan vanha osoitekalenteri

Pohjalainen 25.9.1999

Kirjastosta löytyy aarteita

Vaasan vanha ”osotekalenteri” peilaa osuvasti mennyttä Jorma Ojaharju

Väheneviin paheisiini kuuluu vanhojen niteiden leppoisa selailu. Olen keräillyt vanhoja harvinaisia kirjoja vuosikaudet. Niiden sisältämien tietojen peilaaminen nykypäivään on kehittävä puuhaa. Kerran minulla oli jo käsissäni Snellmanin Sanakirja, mutta menetin sen, koska minulla ei ollut riittävästi rahaa mukanani. Onneksi sitä voi selailla kirjastossa. Mitä olivat Epok ja Smyrna?

Eräs harvinaisuuksista on ”Vaasan Osotekalenteri” vuosilta 1916-17. Kustantaja on Anton Wakkuri. Erilaisten kunnallisten laitosten ja virastojen nimet saattavat tämän päivän lukijoista tuntua huvittavilta: Läänin sairashuone, Vaakauskonttori, Köyhäinasianajaja, Toimisto keuhkotautia varten, Tullitupa.

On muistettava paitsi kielemme yleinen kehitys myös se, että Vaasa oli vielä tuolloin ruotsinkielinen kaupunki.

Tuon ajan parhaita savukkeita olivat ilmoituksen mukaan Carmen, Vasa12, Työläinen, Epok, Smyrna, Tarmo, Fenix, Pohjola ja Taimi.

Rauhallinen pikkukaupunki

Vaasassa oli tuolloin hiukan yli 20 000 asukasta. Se oli rauhallinen pikkukaupunki, vaikka ensimmäinen maailmansota riehui toista ja kolmattakin vuotta. 1917 oli yleisluokan ja itsenäisyysjulistuksen vuosi, ja pinnan alla toki kiehui täälläkin. Vaasan kunnioitettu pormestari Ivar Hasselblatt istui vankina Siperian Tobolskissa ja myöhemmin Tora-nimisessä kaupungissa.

Hasselblatt vangittiin syyskuussa 1914. Vaasan venäläinen poliisimestari Feodoroff järjesti vangitsemisen sillä perusteella, että pormestari olisi julkisesti epäillyt Venäjän ja Japanin välisen sodan venäläisten raporttien luotettavuutta.

Kolmen vuoden vankeuden jälkeen Hasselblatt palasi Vaasaan ja pormestarin tehtäviinsä. Hän toi mukanaan siperilaisia kasveja sisältävän herbaarion, jota voi käydä katsomassa Ostrobothnia Australiksen kokoelmissa Hovioikeudenpuistikko 9.

Samana vuonna 1917 Nikolainkaupunki muuttui jälleen Vaasaksi.

Vaasan Jaakkoo ja konsuli Kuntsi

Uudemman ja ”Vaasan Osoitekirjan 1939-40” sivulla 1 esitellään kaupunginvaltuuston jäsenet. Monet heistä ovat tuttuja myös tämän päivän vaasalaisille.

Valtuuston puheenjohtaja oli entinen hovioikeuden presidentti Hugo Malmberg. Varapuheenjohtaja oli pormestari ja myöhempi maaherra K.G.R.Ahlbäck, ja sihteerinä toimi Tor Erik Teir. Valtuutetuista muistan J.Fr.Antolan, joka oli rehtorini yhteiskoulussa. Einar Hagmania en ole tavannut, mutta tiedän, että hän oli Vasabladetin pakinoitsijanimimerkki Neekeri ja VBL:n taannoisen kulttuuritoimittaja Kaj Hagmanin isä.

Vaasa-lehden päätoimittaja Jaakko Ikola istui niinikään valtuustossa, kuten myös konsuli Kuntsi, joka keräsi huomattavan kokoelman taidetta. Sitä täytetään tullipakkahuoneessa sisäsatamassa, mutta se ei toistaiseksi ole yleisölle avoin.

Vaasaan Jaakoon esikuva murrepakinoimisen jalossa taidossa oli Rauman piirilääkäri Hjalman Nordling, joka kirjoitti nimellä Nortamo. Molempien hengentuotteita luetaan tänäkin päivänä. Pater Johannes ja Viljo Voima.

Valtuustossa oli myös Vaasa Oy:n tirehtööri U.A.Lanamäki, kyttyräselkäinen mies, josta kerrottiin tällaista kaskua:

-Lanamäki sanoi sokealle, että mennään junia kattoon. Sokea sanoi, että mennään vaan mutta mennään selkä suorana.

Lanamäki tunsi vitsin eikä kuulemma pannut sitä pahakseen.

Myös pastori Johannes Virtanen istui Vaasan valtuustossa. Virtanen muistetaan edelleen ellei tuotannostaan niin siitä, että hän oli taiteilija Juhani Harrin isä.

Virtasen tuotanto oli laaja. Hän julkaisi 14 kirjaa, joista tunnetuimmat olivat Aamupoluilta, Laitakaupungin pappi ja Miekka ja muurauslasta. Lisäksi hän pakinoi Vaasa-lehdessä, muistaakseni nimimerkillä Pater Johannes.

Ostajan tarkkailu alkoi

Vaasan läänin maaherra oli tuolloin Jalo Lahdensuo, jonka Urho Kekkonen myöhemmin syrjäytti Maalaisliiton johdosta.

Poliisimestarina oli Armas Somero, ja rikosylikonstaapelina myöhempi komissario Viljo Voima, joka asui Kineman talossa Kauppapuistikko 18. Hänen tyttärensä Liisa Voima on huomattava taiteilija ja avio- tai avoliitossa kirjailija Jussi Kylätaskun kanssa.

Juuri vuonna 1939 aloitettiin Suomessa ostajan tarkkailujärjestelmä. Kaikki oli kortilla vuoteen 1953 saakka. Myös viina. Itselläni on vieläkin tallella tuo dokumenteista mahtavin: viinakortti. Syntyi musta pörssi – tai vapaa markkinatalous, kuinka haluatte, ja sen avulla suomalaiset lopulta selvisivät kovista ajoista. Kansanhuolto ministeriö ei kyennyt turvaamaan väestön toimeen tuloa. Elintarvikelain tiukka noudattaminen oli taannut monta kuihtumista ja nälkäkuolemaa

Monte Christon kreivi

Kirjan välissä on ilmoitus, jossa kehotetaan syömään Beltznerin makkaraa. Se, että alla on Forsselin ruumisarkkuliikkeen kaupallinen tiedote, ei välttämättä merkitse sitä, että näillä kahdella olisi ollut looginen yhteys toisiinsa.

En ole varma, tarkoitettiinko Backilla sitä Backia, joka harjoitti vuora-autoliikennöimistä, mutta sen tiedän, että molemmat herrat asuivat Vöyrinkatu 16:ssa. Hiljasen etunimi oli Pentti. Irrottelu vaiheessa hän kutsui itseään Monte Christon kreiviksi.

Pentti Hiljasen tytär Iiris meni naimisiin lapualaisen liikemiehen Paavo Vuorenmaan kanssa. Poika Timo jatkaa isänsä perustaman yrityksen toimintaa. Hän on aivan edesmenneen isänsä näköinen: iso ja tuhti.

Koulut sairaaloina

Victor Hoving kertoo ajantiedossaan, että syyskuun puolivälissä 1939 lähetti lääkintöhallitus kirjelmän Vaasan Kaupunginsairaalan ylilääkärille L.J.Lindströmille. Siinä sanottiin, että kaupunkiin oli heti perustettava sotasairaala.

Sellainen oli pystyssä hyvissä ajoin ennen kuin sota alkoi 30.11.1939. Sairaala sijoitettiin suomalaiseen tyttölyseoon. Seuraavat sotasairaalat perustettiin Keskuskansakouluun, Kauppapuistikon ja Onkilahden kansakouluihin, suomalaiseen ja ruotsalaiseen lyseoon ja Vaasan yhteiskouluun. Koska Vaasan lääkäreistä monet joutuivat sotaan, täyttivät ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset vapaaehtoiset lääkärit heidän paikkansa. Mukana hyörivät myös lääketieteen ylioppilaat ja muut sanitäärit. Kaikille riitti puuhaa.