Vaasalaistaiteen banaanipotku

Vaasalainen 9.2.1989

Vaasassa ei kulttuuririntamalla ole koskaan ollut 
yhtä vilkasta kuin viime aikoina. Säpisty ollaan 
koko sektorin laajuudelta. Kohtuudella voidaankin 
todeta, että vaikka Vaasalla ote läänin pääkaupunkina
lipsuu, niin taidetapahtumien puolesta se kiistatta 
on sitä. Suurin kiitos tästä ei kuitenkaan lankea
kaupungille, vaan sen ansaitsevat kauttaltaan
paikalliset alan ihmiset.

Taas tapahtuu

Kesällä 1988 perustettu Ranta-Ateljee yhdistys antoi tarpeellisen impulssin fakkiutuneelle taiderenkaalle. Ympärivuotisesta talviunesta, johon kuluvan vuosikymmenen aikana oltiin sikeästi vaivuttu, hätkähdettiin yllättäen hereille. Joka puolella alettiin enimpiä rähmiä silmistä rapsimaan. Havahduttiin toimintaan. Taiteessa tapahtui taas.

Välistä se ottaa koville

Oivallinen näyttö yli ikämuurien ja ennakkoluulojen puhaltelevasta yhteishengestä on tämä Rantataiteilijoiden omaehtoinen ryhmittymä. Seistään samalla linjalla ikähaitaria soitellen. Henkisten arvojen kohistessa ollaan suoriuduttu materialistisista paineistakin, vaikka se välistä on tiukalle vetänyt. Ympärivuotisen näyttelytoiminnan vaatima kuukausivuokra krassaa, ylenmääräiseen makseluun varsin tottumattomien, taiteilijoiden käteisvarantoa ja hermoja. Ja ihmekkös tuo.

Jo kansakin katselee

Pyyteettömän spontaanilla toiminnalla ollaan voitu osoittaa kuinka taiteen kasvot saadaan ajankohtaisemmin ja kiinnostavammin esitetyksi. Suurin merkitys on kuitenkin sen tosiseikan ilmenemisellä, että tämän kaltaisissa paikoissa kuin Saippuatehtaan entinen teollisuushalli, johon Ranta-Ateljee tilat on raivannut, järjestetyt näyttelyt vetävät puoleensa laajempaa yleisöä. Ne vetoavat tavalliseen ihmiseen. Ollaan siis saavutettu jotain varsin tärkeää. Ollaan herätetty normaalista näyttelykaavasta poikkeavan yleisön kiinnostus.

--Risto Jalonen