Sieltä täältä

Waasa EXTRA 18.11.1992

Jompan jutut

Sieltä täältä

Viime vuosisadan loppupuolella, kun junalla matkustaminen oli uutta ja hienoa, seisoi aseman portailla poliisikonstaapeli, jolta matkustavainen sai numeroprikan. Prikassa oli ajoneuvon numero ja sillä sai siten isvossikan.

”Vaasan-Opas. Tietoja ja osoitteita vieraille ja matkustavaisille –vihkosessa (1894) kerrotaan mm. että Höyryalus Willan kulkee tiheään laivarannan ja kesähuviloitten välillä sekä vie matkustajia myöskin Palosaareen, josta niitä ohikulkiessaan merkin annettua myöskin noutaa.

Ajalle tyypillisiä yhdistyksiä olivat esimerkiksi Hevosystäväinseura sekä Merimieshuone. Präntöön Wolffintien pallokentän paikalla oli joskus vuosisadan vaihteessa ns. tehtaantori. Kaupungin torimyyjät tapasivat illaksi tulla myymään lihaa, vaatetta, perunaa ja vähän vaikka mitä.

Humoraali patologiaa

Suomalaisten Kirjallisuuden Seuran jäsenlehti Eliaksessa kerrotaa Seppo Knuuttilanväitöskirjasta,jonka nimi on Kansanhuumorin mieli – Kaskut maailmankuvan aineksena. Johdantopuheenvuorossaan Knuuttila sanoo, että antiikista periytyy humoraalipatologian oppi, jossa yhdistettiin neljä alkuainetta (veri, lima, musta ja keltainen sappi) luonnon peruselementteihin (tuleen, maahan, veteen ja ilmaan). Arabialainen luonnontiede tähdensi ihmisessä vallitsevana olevien elämännesteiden ja luonteenpiirteiden vastaavuutta.

Kiehuva sappi

Latinassa humor merkitsee nestettä tai kosteutta ja vastaavasti temperamentum oikeaa sekoitussuhdetta. Nesteiden laadun ja suhteiden ohella huumorin ja temperamentin merkitykset laajenivat keskiajalla koskemaan mielenlaadun ja luonteiden järjestelmää: veren runsaus tuotti iloisen sangviinisen luonnetyypin, liman ylivalta flegmaatikon, keltainen sappi hallitsi ankaraa koleerista luonnetta ja musta sappi melankolisen tyypin synkkää viisautta. Muistona tästä käytämme vieläkin sellaisia ilmauksia kuin kylmäverinen murhaaja, kiehuva sappi, kuiva huumori, tulinen temperamentti.

Parasta ja varista

Mielen ja merkityksen suhteesta, sekä ilmaisun ja sen tarkoittaman asian välisestä suhteesta Knuuttila saa paljon irti kuvaavalla esimerkillä:

”Itäsuomalainen renki oli pestautunut pohjalaistaloon. Isäntä koetti olla höveli tulokkaalle ja esitti puurolle ruvettaessa:

-Syä sä varista, niin mä syän parasta. -Syö itte varikses, tuhahti renki ja lähti suuttuneena talosta.

Häpeämätöntä ylistelyä

Ruotsalainen luonnontutkija Linné oli maailmankuulu turhamaisuudestaan. Kerrankin erästä upseeria laskettu Linnén luo, mutta koska tämä upseeri tiesi Linnén turhamaisuuden, tunkeutui hän palvelijan estelyistä huolimatta sisään.

Linné suuttui

Mutta upseeri tiesi mistä narusta vetää ja aloitti valtavan ja häpeämättömän ylistelyn, puhui maailman suurimmasa tiedemiehestä, joka on pakottanut itsensä luonnon ilmaisemaan syvimmät salaisuutensa. ja niin edelleen. Linnén paha tuuli tipotiessään, eikä koskaan ollut esiintynyt rakastettavammin.

Tieteen valtameri

Tiedetään jonkun joskus esittäneen Linnélle niin naurettavan ylistyspuheen, että lapsikin olisi käsittänyt sen veriseksi ivaksi. Se oli sepitetty keskiajan mahtipontiseen tyyliin, jota myös aasialaiseksi sanotaan. Hän käytti Linnéstä semmoisia sanontoja Kasvitieteilijäin Aurinko, Oppineiden Jupiter, Luonnon Sihteeri, Tieteen Valtameri, Tiedon Liikkuva Vuori, jne. Linné otti kaikki nämä mitä mauttomimmat kohteliaisuudet nautinnolla vastaan.

Niin teki myös sairas diktaattori Nicolae Ceaucescu. Taisipa itse keksiäkin nuo Ajatusten Tonavat, sun muut.

Oikea mielistelijä on kiero kuin korkkiruuvi. Ne, jotka aikoinaan nuolivat Kekkosta tekivät kaikkensa vaikuttaaksen itsenäisiltä ja suorilta.