Ruukinkartanossa on sitä jotain

Vaasan Sanomat 15.11.1993

Ruukinkartanon rauhallinen arvokkuus kohtelee kunnioituksella ikää. Kun Ruukinkartanon asumispalveluyksikköä suunniteltiin, lamabudjetista ei vielä tiedetty mitään, mikä koitui vanhusten ja Vaasan siunaukseksi. Joku voi tietenkin väittää, että 29,5 miljoonaa markkaa on liikaa 45 asukkaan kodista, mutta kaikkihan on suhteellista, varsinkin raha.

Ruukinkartanon toiminta on monipuolista. Toiminnanohjaaja Heli Hokkanen huolehtii askartelu-, juhla- ja muiden järjestelyjen kuten kampaamo-, jalkahoito- ja hierontapalvelun toimivuudesta.

Viihtyisyyttä taideteoksilla

- Tämähän on niin koti kuin olla ja voi, hymyilee Martta Salmenkangas, joka juhli 87-vuotissynttäreitään viime lauantaina.

Ruukinkartanosta käsin hoidetaan myös muiden vanhustenhoitoyksiköiden muonitusta ja ylläpidetään vireää päiväkeskusta. Ateriahinnat ovat eläkeystävällisiä ja niinpä arkipäivisin syömävieraita käy seitsemänkymmentä ja viikonloppuisin aterioitsijoiden luku kohoaa hyvän matkaa toiselle sataa. Sosiaalista tilausta siis todella riittää ja ateriapalveluista vastaava kahdeksan hengen porukka saa paiskia töitä tosissaan. Hoitohenkilökunta tekee kolmivuorotyötä. Hoitajia on peräti 43, mutta kun väkeä on riittävästi, pysyvät palvelutkin puitteiden tasalla ja työ on mielekästä.

Ruukinkartanossa viihtyvät niin asukkaat kuin henkilökuntakin ja osaltaan tätä varmistetaan myös talon omilla ilmettä antavilla taideteoksilla. Muun muassa professori Nandor Mikolan kuulaat akvarellit ja tekstiilitaiteilija Kaarina Heikinheimon rakennuksen ilmavaa keskitilaa mukaileva tilateos luovat viihtyisyyttä. Arkkitehdin loistavana oivalluksena voidaan pitää myös vanhan ja uuden yhdistämistä, mikä symboliikassaan kuvaa kaiken jatkuvuutta. Paikalle nimittäin jätettiin vanha puutalo, joka rakennustöiden yhteydessä kaikin puolin kunnostettiin, ja nyt pikkutalon pääty työntyy uudisrakennuksen sisuksiin. Sieltä löytyvät monimuotoiset harrastustikat.

Kiinnostusta ulkomailta asti

Ruukinkartano vihittiin käyttöön vasta tämän vuoden elokuussa, mutta toiminta käynnistyi jo viime vuoden joulukuussa. - Vihkiminen oli toissijainen asia. Pääasiahan oli saada ihmiset sisään, koska vanhustenhuollossa on jo pitkään ollut kova paine. Jonot eivät vieläkään ole poistuneet, mutta kyllä tämä talo osaltaan on tilannetta helpottanut. Huutoniemen sairaalasta uloskirjoitetaan pitkäaikaispotilaita ja heillekin olisi turvallinen paikka löydettävä, huolehtii talonjohtaja Christine Skjäl. Skjälin mukaan henkilökunnan tavoitteet ovat korkealla ja perinteisiä hoitotapatottumuksia pyritään rikkomaan asukkaiden hyväksi. Solidaarisuus ilmenee vastuualuetyöskentelyperiaatteessa. - Koulutuspohjasta riippumatta vastaavat hoitajat työstä kokonaisuudessaan; Yksikkömme on herättänyt kiinnostusta laajalti. Ulkomaalaisia vierailijoita on käynyt paitsi kaikista Pohjoismaista, niin myös Venäjältä, Puolasta, Kanadasta, Saksasta, ja Virosta, mitä nyt heti tulee mieleen, säteilee Skjäl.

Talonjohtaja ei peittele tyytyväisyyttään ja syytä ylpeyteen hänellä onkin, sillä niin monilla tahoilla on lama vienyt kaiken ja sehän on varmaa, ettei enää vastaavia rakennuskokonaisuuksia kovin helposti Suomenmaahan nouse.

--Risto Jalonen - nimimerkillä Juhani Huhtala