Parkkilaiva Magdalena - toukokuu 1982

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Delfin kerholehti

Toukokuu 1982

Parkkilaiva Magdalena

Tänä vuonna tulee sukelluskerho Deifin ry:n perustamisesta kulu­neeksi yhdeksäntoista vuotta. Näiden vuosien varrrella ovat- sukeltajat paikallistaneet ja tutkineet monia hylkyjä. Yksi niistä on pieni Mag­dalena niminen parkkilaiva. Sen hylky löytyi Deifiinien sukelluslei­rillä kesällä vuonna -1975. Hylkynä se on melko vaatimaton, mutta sen viimeinen meriselitys kertoo omal­la karulla tavallaan meren voimas­ta, työstä laivalla, sekä rannikon asukkaiden karusta elämästä.

Tämä on vapaa - mukaelma ja suomennos Magdalenan kapteenin Bengt Johanssonin Nikolain kapungissa 10 päivänä syyskuuta 1879 antamasta meriselityksestä.

“Lähdimme Lontoosta elokuun 28 päivänä 1879 nousuveden ollessa parhaimmillaan. Olimme vieneet puutavaralastin ja menossa kotisa­tamaa Uumajaan pelkässä paino­lastissa. Kello 9.30 ennen iltapäi­vää jättivät hinaaja ja jokiluotsi meidät. Samalla saimme meri­luotsin, jonka johdolla lähdimme kaikkien purjeiden ollessa ylhäällä pyrkimään ulos merelle.

Ilma oli puolipilvinen ja tuuli puuskittai­nen. Kello 6.00 jälkeen puolenpäi­vän jätimme luotsin Sunkin majak­kalaivalle. Kello 9.30 jälkeen puo­lenpäivän ohitimme Ordfonäsin majakan ja suuntasimme keulan ulos Pohjanmerelle.

Matka jatkui suotuisasti syyskuun 4 päivään, jol­loin ohitimme Pohjanlahdella si­jaitsevan Finngrundin majakan. Kello 12.00 puolenltapäivin tuuli yltyi myrskyksi. Purjehdimme laita-vastaisessa oikeanpuolen haisseilla. Myrsky yltyi niin, että iltapäivällä kokosimme pois - ylämärssypurjeet, samalla reivasimme isot märssy­purjeet. Illansuussa myrsky kiihtyi hirmumyrskyksi.

Kokosimme kaikki purjeet ja laiva asetettiin piihin alakeulamärssyn avulla. Per­jantaina 5 päivänä syyskuuta, myrskyn yhä raivotessa, näimme Rönnskärin tunnusmajakan. Yri­timme kääntää läivan niin, että pääsisimme suojaan Rönnskärin satamaa. Miehet kamppailivat epätoivoisesti yrittäen nostaa isoa-ja kahvelipurjetta, jotka kuitenkin repesivät tuulen voimasta.

Keula­märssypurjeen kokoaminen epäon­nistui ja laiva ajautui ohjauskyvyt­tömänä kohti Rönnskärin matali­koita. Kello 4.00 ennen puoltapäi­vää törmäsi laiva suurella voimalla vedenalaiselle karikolle, puu mur­tui rytisten ja meri virtasi sisään laivaan.

Yritimme laskea laivan isonve­neen mereen, mutta se murskaan­tui täysin vasten laivan kylkeä. Pe­rämies ja kuusi laivamiestä lähtivät painolastiproomulla, joka kuiten­kin kaatui myrskyssä ja miehet ka­tosivat aaltoihin meidän voimatta auttaa heitä millään tavalla.

Laivassa oli jäljellä enää pieni purjevene niin sanottu sluuppi, jol­la lähdin kolmen laivamiehen kanssa. Pääsimme suurin ponnis­tuksin Brusbodanille josta luotsive­ne pelasti meidät kello 3.00 jälkeen puolenpäivän.

Kiertelimme luotsiveneellä Mag­dalenan ympärillä, mutta myrsky oli edelleen niin kova, että emme päässeet lähelle laivaa. Merellä ei kuitenkaan näkynyt elämää ja ku­kaan ei vastannut huutoihimme. Myrskyn tyynnyttyä ryhdyimme lauantaina 6 päivänä syyskuuta Rönnskärin asukkaiden avustama­na pelastamaan Magdalena irtai­mistoa. Sunnuntaina saimme pe­lastettua muutaman purjeen ja osan takilaa. Maanantaina 8 päivä­nä syyskuuta alkoi myrsky uudel­leen ja tuhosi Magdalenan muut­taen sen hylyksi. Uumajassa odottivat seitsemän miehen perheet turhaan, meri oli taas kerran ottanut omansa.

Kertomus Magdalenasta ei vielä pääty tähän vaan jatkuu kalasta­jien kertomana kesällä 1979. Olimme päättäneet käydä vielä kerran tutkimassa Magdalenaa. Paikanpäällä tapasimme Rönnskä­rin kalastajia, joilta kuulimme seu­raavan kertomuksen:

Muutamia viikkoja Magdalenan haaksirikon jälkeen, saapuivat vanha kalastaja ja hänen vaimonsa tapansa mukaan syyskalaan Brus­bodan kalakämpälle. Saavuttuaan suojaiseen ahdenpoukamaansa heitä kohtasi onneton näky. Seitse­män hukkuneen merimiehen ruu­miit kelluivat rantavedessä. Näin oli meri merkinnyt tämän paikan onnettomaksi elää ja asua.

Vanha kalastajapariskunta muutti pois Brusbodalta, joka sen jälkeen on ollut täysin autio luoto, vain kalakämpän nurkkakivet ker­tovat siellä joskus olleesta elämästä.

Hiljaisina sukelsimme meren si­niseen hämärään, missä lahoavat plankut kertoivat omaa tarinaansa onnetomasta Magdalenasta ja sen kamppailusta meren voimia vas­taan.

Muistiin merkinnyt Unski ja Kaisa.