Me teimme sen yhdessä

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jussi Kangas

Sata vuotta suomenkielistä teatteria Vaasassa

Suomenkielinen teatteriharrastus alkoi Vaasassa jo vuonna 1884, jolloin Vaasan Työväenyhdistyksen näytelmäkerho harjoitteli ja esitti Kaarlo Schoultzin ohjaamana näytelmän ”Roinilan talossa”. Saman yhdistyksen piirissä toimi sitten vuosina 1901-02 ”Näytelmäseura” ja vuodesta 1903 vuoteen 1906 ”Näyttelijätoverikunta”, jonka toimintaa johti Vilho Voutilainen.

Talous voitti aatteen palon. Suomenkielinen Vaasan Työväen Teatteri perustettiin syksyllä 1906, jota on pidettävä varsinaisesti suomenkielisen teatteritoiminnan perustamisvuotena. Uudella teatterilla oli jo oma johtokunta ja teatterin johtaja, ensin Valdemar Raunio, sitten Iisak Wiik.. Teatterin johtajan ja näyttelijöiden palkkio oli 10% lipputuloista, joka näin ohjasi tehokkaasti ohjelmiston valintaa. Tämä palkkiopolitiikka johtikin ensimmäiseen konfliktiin yhdistyksen kanssa, se kun halusi poliittista ohjelmistoa. Äänestyksessä voitti taloudellinen näkökanta, muuten teatterin henkilökunta olisi eronnut.

Hyvälle ei maksettu. Vuosina 1907-1914 teatterin johtajana toimi Kaarlo Kuusela, hänen toimikautensa merkitsi suurta taiteellista nousua ja yleisön suosiota. Esimerkiksi ”Elinan surma” esitettiin 246 kertaa. Valitettavasti hänen kautensa katkesi palkkaerimielisyyksiin. Kuuselan jälkeen johtajana toimi Nestor Ojala vuoteen 1916, silloin venäläinen sotaväki otti työväentalon haltuunsa ja johtaja irtisanottiin.

Näyttämö päreiksi. Teatteritoiminta pääsi jatkumaan syksyllä 1917 venäläisten poistuttua, johtajana aloitti tamperelainen Ville Eriksson. Hänen ohjauksessaan esitettiin ”Tukkijoella”, mutta teatterin toiminta keskeytyi taas vapaussotaan. Talo oli nyt suojeluskunnan hallussa, joka löysi näyttämön alle piilotetut kiväärit ja patruunat. Kostoksi talon näyttämö ja sen varusteet pantiin päreiksi. Syksyllä 1919 talo saatiin taas hallintaan ja teatterinjohtajaksi valittiin uudelleen Ville Eriksson. Sitten johtajat vaihtuivatkin kiivaasti: vuodesta 1920 Alli Sortama-Hämäläinen, vuodesta 1921 Valdemar Raunio, vuodesta 1922 Jalmari Parikka. Parikka oli kuitenkin valvonnanalainen punainen, joten kaupungin avustukset tyssäsivät.

Kannatusyhdistys ei kannattanut. Vuonna 1922 teatterille perustettiin kannatusyhdistys ja teatterin johtajina toimivat peräkkäin Toppo Ellenberg ja Anton Soini. Kesällä 1928 teatteri ylläpiti kesäteatteria Kesämaalla (Grindö). Toukokuun alussa 1929 työväenyhdistys päätti lopettaa teatterin toiminnan kannattamattomana. Viimeinen näytös oli 26.5.1929.

Toista teatteria suunniteltiin. Jo vuosina 1919-20 neuvoteltiin uuden teatterin perustamisesta, mutta hankkeesta luovuttiin. Päätettiin olla häiritsemättä heiveröistä Työväenteatteria. Työväenteatterin toiminnan loputtua hanke käynnistyi nopeasti uudelleen, ja Vaasan Näyttämöharrastajat aloitti toimintansa jo syksyllä 1929. Sekä näyttämö että näyttelijät olivat entiset.

Asekätkentää vaasalaisittain. Näyttämöharrastajien toiminta keskeytyi syksyllä 1930, kun työväentalon kellarista löytyi punaisten asekätkö. Toimitiloja teatterille ei löytynyt muualtakaan, ennen kuin työväentalon takavarikko päättyi. Vaasan Näyttämöharrastajien toiminta päättyi 1941 ja teatteria jatkoi Vaasan Näyttämö vuodesta 1942 vuoteen 1946. Vuodesta 1946 vuoteen 1972 teatterin nimi oli Vaasan Suomalainen Teatteri ja lopulta vuodesta 1972 kunnallistettu Vaasan kaupunginteatteri.

Ympyrä sulkeutui. Suomenkielisellä teatterilla oli vaellusvuotensa: entisessä Palokunnantalossa (Nuorisotalossa) ja elokuvateatteri Ritzissä, kunnes se palasi syntymäkotiinsa entiseen Vaasan Työväentaloon ja sen uusituille näyttämöille. Edellä on kerrottu se katkeamaton ketju, jolla perustellaan Vaasan kaupunginteatteri kunniakasta satavuotista taivalta. Samoin on itse Vaasankin tie: 1606 Mussar eli Mustasaari, vuodesta 1611 Vaasa, vuodesta 1855 Nikolainkaupunki ja taas vuodesta 1917 Vaasa. Nyt juhlitaan nimenvaihdoksista huolimatta Vaasan 400-vuotisjuhlaa, milloin teatterin 100-vuotisjuhlaa? Vaasan kaupunginteatteri vietti 60-vuotisjuhlaansa vuonna 2002, ehkä juhla oli jäänyt vuonna 1966 pitämättä.