Matti Törmä Färdingistä

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Matti Törmä Leif Färdigisrtä

"Leif kiinnosti minua persoonana ja nyt vuosikymmeniä jälkeenpäin huomaan, että olen tehnyt hänestä muutamia tarkkoja havaintoja." Muun muassa näin kirjoittaa nimim. vaasalainen otsikolla Kaksikymmentäyksi vuotta Lefan kuolemasta. Juttu kokonaisuudessaan on osoitteessa http://vaasalaisia.blogspot.com/2005/03/leif-frding.html .

Tämän blogimerkinnän jälkeen löytyy pari lyhyttä kommenttia ja kolmantena on Mörön eli Kari Kaijanahon laajahko selostus tilanteista.

Mörö kertoilee

Kävin pari kertaa Lefan mukana heidän Korsholmanpuistikon kämpällään. Siellä hän kertoi minulle Mark Twainin kirjoista Matkakirjeitä maasta ja Kapteeni taivaassa. Kertoillessaan juttuja näistä kirjoista Lefa nauroi kippurassa. Hän kertoi myös Allen Ginsbergistä, Grecory Corsosta ja Jack Kerouacista sekä tuon beatjengin hillittömästä elämästä. Niin elää oikea taitelija, hän tuntui ajattelevan. Kinasimme hetken, kumpi on Beatlesin tärkein tekijä John vai Paul. Lefa äänesti Johnia, joka oli aito taitelija ja sitäpaitsi Lefan mielestä ainoa, joka osasi soittaa pianoa. Lefa kertoi myös kääntäneensä kavereineen Ruotsissa pianon. Pianon... sellaista teosta en tuntenutkaan. Mutta sanoin, että kyllä minäkin jo olisin valmis kääntämään jotakin ruotsista. Lefa hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi: "Kääntänyt siis kaupasta..."

Matti Törmä kirjoittaa

"Lefasta olisi pienellä harjoittelulla kehittynyt kohtalainen pitkän matkan juoksija. Hän oli luontainen lahjakkuus. Taatusti ilman minkäänlaista harjoittelua veltto ja langanlaiha kaveri selviytyi keskikoulun viidennellä urheilutunnilla maastojuoksussa ylivoimaisesti ensimmäisenä maaliin. Opettaja väitti Lefan oikaisseen ja pani hänet uudelleen juoksemaan ja mittasi kellollaan ajan: Jälleen ylivoimainen tulos. Jumppamaikka ei vieläkään uskonut, vaan totesi, että "jos mies on jaksanut juosta matkan (kolmisen kilometriä) kahdesti, hän jaksaa juosta sen kolmannenkin kerran " ja lähti itse mukaan.

Violetin värisissä samettihousuissaan ja pikkukengissään Lefa tuli jälleen voittajana maaliin - opettaja naama punaisena kaukana perässä. Rehtinä miehenä hän kuitenkin myönsä olleensa väärässä ja lupasi tarjota Färdingille kahvit. Tarjosiko oikeasti, sitä en tiedä.

Usein ainekirjoitus järjestettiin viimeisellä tunnilla päivän päätteeksi, jolloin hitaatkin kirjoittajat ehtivät saada homman valmiiksi. Lefa käytti täydet kaksi tuntia kolmen kirjoitusarkin täyttöön. Kynä sauhusi tiiviisti ja poika oli uppoutunut työhönsä Äidinkielen opettaja Aatos Säätelä (lempinimeltään Koppelo) sai tunnin pääteeksi Lefalta harvinaisen monta liuskaa tekstiä. Sanoja ei kuitenkaan ollut montaa. Koko teksti kuului: Kop, kop, kop, kop. kop.........kop, kop, kop. koppelon munat kopisee.

Arvata saattaa, ettei tällaisilla aineilla äidinkielen opettajan suosioon päässyt. Tosin tämä oli poikkeus. Usein Lefa muotoili tekstejään ainekirjoituksessa runomuotoon. Millaisia ne olivat, siitä ei enää ole minkäänlaisia muistikuvia. Huomiota ne tietysti herättivät. Muutamat harvat opettajat ymmärsivät, että Färding oli poikkeusyksilö. Lefaa itseään ei koulumenestys näyttänyt kiinnostavan."