Mathilda Rotkirch taidemaalari
Mathilda Wilhelmiina Rotkirch syntyi 28.7.1813 Stensbölessä Porvoon pitäjässä ja kuoli Turussa 6.3.1842 29 vuotiaana. Elämä jäi lyhyeksi, mutta siitä huolimatta hän eli täyden elämän ja jätti nimensä ensimmäisten naistaiteilijoitten kunniakkaaseen rivistöön. Hänen isänsä 1775 syntynyt vapaaheerra Carl Fredrik Rotkirch oli eronnut Ruotsin palveluksesta jo 1802 ja ryhtynyt viljelemään Pyhtään Storbyn kartanoa ja sieltä muutti viljelemään 1817 Porvoon Stenbölen kartanoa joka jäi sitten hyvin lyhyeksi ajaksi. Mathildan äiti oli Augusta Fredrika Elisabeth Aminof. Vanhemmat muutti Vaasaan Mathildan ollessa 4 -vuotias v. 1817 kun isä nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi, jossa virassa hän oli kuolemaansa saakka vuoteen 1832. Stenbölen kartanosta tuli Mathildan synnyin koti.
Vaasasta Mathilda muutti Turkuun opiskelemaan taidemaalausta professori J.G. Sanbergin johdolla 1833-34 ja R.W.Ekmannin johdolla 1833-34. Ensimmäisen kerran hänen maalauksiaan oli näytteillä kuoleman jälkeen v.1847. Nykyään hänen maalauksiaan on näytteillä Ateneumin taidekokoelmassa sekä Cygneuksen galleriassa. Mathilda kulki paljon ulkomailla opiskelemassa. Viime talvena hänellä oli yhteisnäyttely Tikanojan taidekodissa. Hänen maalaustensa perusteella meillä on mahdollisuus kurkistaa silloiseen säätyläisten elämään. Hän oli maalaustaiteessaan hyvin sovinnainen sekä ajalleen uskollinen. Värien käyttö on hyvin kauniin herkkää. Mutta suotakoon nämä ajalleen uskollisen säätyläistytön romanttinen unelma hehkua meille, ilman häntä meidän olisi vaikea kuvitella miten ylhäisaatelisto tyttäreltään odotti Vaasassa. Nuoren säätyläistytön tuli olla kaunis ja hento, olla paljon sisällä, että olisi kalpea ja siniverisyys korostuisi hänen kauniin vaalean kätensä verisuonissa. Hänen edellytettiin puhuvan ranskaa, nypläävän pitsiä ja tädit suojelivat siltä, että neito pysyy kaikkien asioiden ulkopuolella eikä tiedä pahan maailman oloista. Tämä olikin ajalleen kauhistuttavaa, että hän rikkoi säännöt, valitsi itsenäisyyden ja ryhtyi taidemaalariksi. Mikä poikkeus! Pitihän sitä paheksua, sisarensa oli sentään kelvollinen tsaarin hovin hovineidoksi. Tällä perusteella voin olettaa, että samaa tiukkaa kasvatuslinjaa noudatettiin myös Mathildaan. Mutta onneksi hän oli itsenäisen tien kulkija.
- Pentti Suksi