Mäkituvanpojan juttuja

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Julkaistu Vaasassa omakustanteena - 137 sivua

Kannattaa kysyä kirjastosta Vaasalaisen poliisin KRP:n ylikonstaapeli Mauri Pitkämäen muistelmat omasta elämästään ja työstään poliisina. Täysipainoinen lukukirja.

Joka tuntee henkilökohtaisesti Mauri Pitkämäen, niin voin rehellisesti sanoa, että kirja on tekijänsä näköinen. Lämminhenkinen ja huumorilla kyllästetty elämän kertomus. Henkilönä Pitkämäki on sellainen, jolla on luonnonväärät leuat ja leikkinen kuin täi, silti olematta millääntapaa henkisesti ja fyysisesti täin kokoinen. Jollakin ihmisellä on vain luontainen tapa nähdä synkissäkin asioissa valoisat ja inhimilliset puolet. Poliisia on kahtalaatua, toiset lukee ja toiset kirjoittaa ja Pitkämäki on molempia. Poliisin ura kesti 35 vuotta jossa hänelle kertyi ystäviä "molemmin puolin" aitaa. Työ oli sellainen, että kaikkien mieliksi ei voinut olla kun joutui puuttumaan kansalaisten oikeushyvään, opettamaan ja ohjaamaan ja rankaisemaan kansalaisia. Mauri Pitkämäki syntyi 1934 mäkituvan pojaksi Kauhajoen Kokonkylässä ja myöhemmin perhe Nirvankylään.

Eihän se pirtin lattia leveä ollut vaikka isä olikin kirvesmies, mutta siihen aikaan palkat oli pienimmistä päästä vaikka olikin ammattimies. Navetassa ammoi 1-2 lehmää, sika ja vasikka, joita äiti-Hulda hoiteli. Pahaisena paitaressuna hän menetti isänsä sodassa. Elää piti ja äiti kulki kahden pojan kanssa syksyisin maatiloilla töissä. Jatkosodan aikana oli pikkurenkinä Yli-Kokon maatialla ja teki pitkää päivää sotavangin kanssa. Kansakoulukin suoritettiin, mutta ei kommeluksitta selvitty ja äiti huokaili jälkikasvustaan: - Kun aiva saa hävetä silimät päästänsä! Mutta Jumala ei laiskoja elättänyt, 12 vuotiaana kesärengiksi, ettei poijasta tulisi hulikaania.

Suurimpana lahjana Pitkämäki muistelee äidin opetukset työnarvostamisesta. Oppikouluakin tarjottiin mutta äiti sanoi ykskantaan:

- Ei tuu kuuloonkaan!

Kun ei oppikouluun, niin jätkäksi Sumiaisiin, mutta tienuut oli heikkoja, että piti palata kotia "krosoonloukolle".

Urheiluharrastus vei nuorenmiehen ja erityisesti painiminen. Se toi jännitystä ja lisäväriä nuorenmiehen elämään.

Kesällä 1953 tuli lähtö maailman teille ja äiti lastaan neuvoi:

-Pirä ittes miehenä ja äläkä kaikkiin papereihin paa nimiäs. Linja-auto vei mäkituvan poikaa kohti pohjois-Hämettä ja Nokiaa. Ensin maatyömiehenä eli moskurina. Asevelvollisuus suoritettiin ja aliupseerikoulu käytiin. Sen jälkeen Nokian kumitehtalle töihin. Syksyllä 1956 anoi Tampereella liikkuvan poliisin toimistoon poliisialokaskurssille, mutta kohtalo toi ruskean kirjekuoren Tampereen poliisilaitokselta jossa ilmoitettiin valinnasta nuoremmaksi konstaapeliksi alkaen 1.1.1957. Mäkituvan pojan ura poliisissa avutui ja kesti 35 vuotta.

Sieltä aikaa myöden kulkeutui Vaasaan ja oli lopuksi keskusrikospoliisin tutkijana Vaasan yksikössä.

Mauri Pitkämäen kirja elämästään on todella kutkuttava lukuelämys joka on luettava heti kannesta kanteen. Mitä olisi elämämme olisi jos siihen ei antaisi sitä huumorin kukkaa vapaasti kasvaa ja kukkia. Toiset on viljellyt erilaisia kasveja, mutta Pitkämäki on viljellyt huumorin kryytimaata. Elämä synkimmilläänkin on elämisen arvoinen ja kokemukset sitä rikastuttaa. Pidän Pitkämäen kirjaa nuoremmille lukijoille elämisen oppikirjana, ei se elämä niin hankalaa ole, jos osaa nauraa ensiksi itselleen ja sitten muille.

Pentti Suksi Pitkämäki muistaa usein sanoa että: -Pitää muistaa mistä luukusta on maailmaan lähtenyt niin pärjää tämän elämän kanssa hyvin.

- Pentti Suksi