Luontoaiheet lähellä Jorma Haaviston sydäntä

Vaasan Ikkuna 31.7.1989

Jorma Haavisto on käynyt läpi monet vaiheet taiteensa hiomisessa. Syvä kubismi on heittelehtinyt surrealismin pyörteissä, löytäen aina myös realistisen ulottuvuuden. Graafinen työskentely on ollut vankkana tukipuuna ja tästä ehkä kaikkein rakkaimpana luontoperäiset puupiirrokset.

Luontoaiheinen realismi on johtolanka läpi Jompan tuotannon. Tavalla tai toisella se aina jostain pilkistää. Tätä teoriaa tukee sekin seikka, että Haavisto on intohimoinen luontoihminen ja kyltymätön saariston koluaja. Hän kartoittaa akvarellilehtiöineen Vaasan saaristoa edelleen yhtä innoissaan kuin jo vuosikymmeniä sitten. Iän ja kokemuksen myötä käsi on käynyt herkemmäksi. Ilmaisun kypsynyt sielukkuus heijastelee luontoon ruostumatonta rakkautta.

Raikkaat menetelmät

Jorma Haavistoa, opettavaa taiteilijaa, voisi luonteen perusteella kuvailla maahiseksi. On mies sen verran hyväntahtoinen, iloluontoinen ja miksei veijarikin olemukseltaan. Tämä ilmenee myös maalausten raikkaudesta, jos kohta ilkikurisia varjopaikkojakin matkaan mahtuu.

Vesiväritöissä käyttää Haavisto, monelle jo perinteiseksi käynyttä, akvarellimenetelmää, jossa lyijykynän luonnoksenomaiset rajaukset jätetään sellaisinaan valmiin teoksen kiinteiksi osiksi. Tämä työskentelytapa istuukin Jormalle ehkä kaikista parhaiten, mutta myös hänen öljytempperatyönsä ovat sellaista mehevyyttä täynnänsä, ettei soisi miehen konsanaan sitäkään puolta unohtavan.

--Risto Jalonen