Luonnollista tunnelmaa

Kansan Ääni 12.7.1988

Pohjalaistaiteilija Armas Vainion tie professoriksi on kulkenut monen pitäjän kautta. Hänet tunnetaan pitkin lakeutta, jota hän uskollisesti on vuosikymmenet kuvannut. Kyrönjokiaiheita riittää, jos kohta Vaasan saaristoakin. Armas on pyörinyt Pohjanmaata ristiin rastiin maalaten ja luonnoksia piirrellen. Alkutaival kulkeutui helsinkiläisen professori Vionojan siivittämänä ja taisi olla hedelmällistä aikaa. Omalta osaltaan on Vainio tehnyt dokumentaalisestikin arvokasta työtä. Hän on vuosien saatossa tallentanut lukemattomia vanhoja rakennuksia.

Kotokylän poikia

Suurta kansainvälistä mainetta ei Armas ole niittänyt. Hän on pysynyt kotomaan kamaralla ja tänä päivänä Helsingissä arvostus on jo kovassa kurssissa. Kotikaupungissaan Vaasassa ja kautta Pohjanmaan hän on hyvinkin tunnettu henkilö. Jouheva peruspohjalainen luonne.

- Kyllä käsi nousee, ku meikäläinen ajelee, tiivistää Vainio.

Kysyntää riittää

Galleria Strindberg Helsingissä järjestää taiteilija Vainion myyntinäyttelyt ja kaikki myydään mitä esitetään. Etelä-Suomessa kysyntä on ylittänyt tarjonnan. Varsinaiset myyjänmarkkinat, etten sanoisi. Sieltä on Vainio myös maineensa saanut ja siellä on nimi vahvimmillaan niinsanotuissa kulttuuri- ja ammattilaispiireissä.

Pensselin jälki

Armas maalaa perinteisesti öljyväreillä kankaalle, ohennusaineita käyttäen. Riihien ja luhtalatojen höystämien maisemien ohella syntyy myös asetelmia. - Asetelmat ovat maalaustaiteen kamarimusiikkia. Aloitin maalaamiseni niillä ja nyt ne ovat taas alkaneet kiinnostaa. - Lähes aina käytän pensseliä. Saatan kyllä hiertää värejä peukalollani, mutta harvemmin käytän palettiveistä, koskase jättää liian suuria kylmiä pintoja. Pensseli on minun välineeni. Pensselin elävä jälki näkyy maalauksessa ja se saa näkyäkin. Niin siitä tulee iloinen ja virkiä. - Muotokuvia maalasin aikoinani, mutta totesin että se näiventää taiteilijaa. Se sai jäädä. Nyt teen noita asetelmia, pohjalaiskuvauksia ja tietysti muutamia kevättalvimaisemia saa aina olla mukana. - Kyllä luontoa voi ja on hyvä maalata sellaisenaan, jos sen vain osaa... ja kykenee.

Vainio arvostaa piirrustustaitoa varsin pitkälle, mutta tunnelma on kuitenkin se ratkaisevin tekijä.

--Risto Jalonen