Kirjava kokonaisuus

Kansan Ääni 20.8.1992

Tämän vuotinen Suomen kuvataidejärjestöjen liiton näyttely on esillä Jyväskylässä Keski-Suomen taidemuseossa aina 6:een syyskuuta saakka. Kooste on varsin kirjava, mutta värikylläisenä kokonaisuutena se toimii onnistuneesti. Esillä on 126 teosta 67:tä tekijältä ja muutama pohjalainenkin on mahtunut mukaan, joista terävintä kärkeä edustavat Veli Ekroos ja Veikko Takala.

Kolmessa vaikuttavassa liitu-grafiitti-tussi työssään hallitsee Ekroos mustavalkokielen, jonka lintuvisiot ovat pelkistymään päin.

Hehkuvassa tilassaan on on Takala tavoittanut värien syvemmän olemuksen. Teos huokuu massiivista valokylläistä täyteläisyyttä.

Näyttelyn vahvinta antia on eittämättä Petri Johannes Wileniuksen öljytriptyykki Lennä mun lempeni laulu, jota voisi luonnehtia uusimpsessionistiseksi popmaalaukseksi. Edesmenneen amerikkalaistaiteilija Andy Warholin henki leijuu vahvana Marketta holmbergin sekatekniikkatöitä tarkasteltaessa. Marjatta Hiltusen Saari, peittyy kaikesta huolimatta turhuuteen. Pekka Hannulan etsaus Vanha vaeltaja on tietenkin puu, joka on nähnyt jo kaiken ja hänen toinen työnsä, Merimatka, kihisee mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia. Anna-Liisa Hakkarainen muistaa kaikkia lapsia sekä lapsenmielisiä. Hannu Kaakon sekatekniset viritelmät ovat maalauksia siitä mielenkiintoisimmasta päästä. Ne ilmentävät inhimillistä eläimellisyyttä tai sitten toisinpäin. Taina Kokkosen väripuupiirrokset ovat mehukkaita graafisessa rehevyydessään. Matti Kurtosen Minulla on sarvi hehkuttaa erogeenisyydellän. Aarre Kärkkäisen akryylityöt ovat tyypillisiä kertomuksia taiteilijan suurentuneista kuvitelmista. elina Parjasen Kolmiyhteys panee ihmettelemään, että minne se oma yhteys unohtui? Eira Ruottasen puupiirros Lapin merkkejä on sitä symbolista puolta pelkistetyimmillään. Hasan Fuat Sarin veistostaide kuuluu siihen kategoriaan johon pidättäydyn ottamasta kantaa. Teija Takalan lasimaalaukset ovat varmassa muotokielessään onnistuneita abstraktioita. Jussi Tukiaisen romuveistokset ovat kuin helmiä sioille. Omaperäisessä oivaltavuudessaan ne selkiyttävät elon monimielistä turhuutta.

Kaiken kaikkiaan näyttely on tarkemmankin tutustumisen arvoinen ja sen kokonaisanti kiinnostavan poimuileva.

--Risto Jalonen