Kehänjakajan ratkaisuja

Pohjalainen 15.4.1989

O.Lehto huomasi aikanaan, että maalarin tunnenyrkkeily hakkasi kevyesti nyrkkeilyareenan fysikaalitunnelmat. Ossi laittoi tuota pikaa hanskat piironginlaatikkoon ja koukkasi sieltä samalla loputkin pensselit päivittäiseen käyttöön. Nykyisin asettelee värinyrkkeilijä Lehto kangaskehässä suoritukset alalleen. Hän jaksaa tosissaan painiskella visioidensa kimpussa. Kehä on opettanut ratkaisuja odottamaan. Tuomarina tarkastelee Ossi siveltimensä aiheuttamia tilanteita. Harkitsee, punnitsee, koittaa, laittaa ja viimein päättää. Ei se aina helppoa ole. Ei.

Kaupunkikuvan ulottuvuuksia

Lehdon ilmaisu kulkee avarasti heilahdellen. Se on luonteeltaan rauhallista, niin kuin mieskin. Heilahdukset ovat väljiä. Antavat ajatuksille tilaa. Tietynlainen kaupunkitaajaman leima on varsin läheinen hänen töissään, niiden kantavana voimana. Talot ja nykyisin myös pullot pukeutuvat ihmismäisiin hahmoihin. Hysteria kurkistelee kerroksista. Kivitalot huutavat. Pullot mietiskelevät melankolisina. Kone pirstoo ihmismieltä. Abstraktioiden repeily viestii tietoyhteiskunnan tuskasta.

Kamppailun tasauksia

Lehdon työt sykkivät ajan hermolla. Ne eivät päästä tutustujaa helpolla, niinkuin ei päästä tämän päivän trendikään. On liian kiire. Uraputki vatkaa liikaa. Lehto keskittyy tämän vatkailun tutkailuun. Tekee sitä mietteliäin värisiirroin. Vastakkaiset voimat käyvät Ossin töissä usein harkittua kamppailua. Tämä kamppailu saattaa olla silmiinpistävän tasaväkistä. Joku ihmettelee, tapahtuuko tarpeeksi. Toinen tietää kertoa, että ottavat harmonista mittaa toisistaan. Elävässä elämässäkin moni ottelu jää henkisten arvojen varaan. Ei aina ole vain häviäjiä ja voittajia. Sille välille mahtuu se tärkein. Siellä on runsain mitoin. Sieltä Lehto ammentaa.

--Risto Jalonen