Björkön höyryt - toukokuu 1985

Delfin´in kerholehti

1985

Björkköön höyryt

Vuosi 1932 läheni loppuaan. Talven tuntua oli ilmassa, en­simmäinen lumi oli satanut maahan, mutta sulanut pois. Pohjanlahden satamissa elettiin kiireen kanssa. Laivoja lastat­tin ja purettiin, tavarat oli saa­tava maailmalle ennen meren jäätymistä, sillä tuolloin sata­mat vielä suljettiin talvikausik­si. Kiire vain kasvoi mitä poh­joisemmaksi tultiin. Kemissäkin oli satama laivoja täynnä, eikä Veitsiluodon möljiltäkään montaa vapaata laiturimetriä löytynyt.

Vaunurataa myöten työnnettiin lautatarhalta tai massatehtaan varastolta täy­teenlastattuja vaunuja toinen toisensa jälkeen alas laiturille, josta ne siirtyivät laivojen lasti­ruumiin. Eivät aavistaneet lai­turissa peräkkäin makaavien höyrylaivojen “Elsen” ja “Star­tin” miehet, että he tulisivat ta­paamaan toisensa taas pian ai­van yllättävässä ja vaarallisessa tilanteessa.

“Startin” lastaus oli sujunut mukavasti, viimeinenkin sahatavara hiivi oli noussut laivaan, satamamiehet saaneet lasti­ryyppynsä ja poistuneet mai­hin. Rauha alkoi palailla lai­vaan. Meniklaanjkjn ??? alkoi olla lopuillaan, kuka kiristeli viimei­siä mantookeja, kuka kiinnitteli vielä, irrallaan olevia esineitä, kuka touhusi muuten vain, mut­ta jokaisella oli sama salaperäi­nen tunne, se oli odotus. Luotsi oli saatu laivaan, oli lähdön het­ki.

“Start” lähti klo 16.50 hitaasti lipumaan kohti avomerta. Lai­turissa vielä lastausta jatkava “Else” alkoi kadota illan hämä­rään. Ehkä joku “Startin” väes­tä huomioi sen, mutta “Else” oli vain laiva monien joukossa ja niitähän merimiehet näkevät satamissa kuin merelläkin. Klo 18.20 “Start” jätti luotsin, klo 19.30 ohitettiin majakka-alus “Plevna”, jonka jälkeen otet­tiin kurssi, jonka piti viedä tur­vallisesti läpi merenkurkun. “Elsen” lastaus jatkui kiireise­nä.

Vielä puuttui massapaaleja ja tärpättitynnyreitä, mutta jos tehdään muutama tunti ylitöitä niin päästään lähtemään joskus puolenyön jälkeen aprikoi “Elsen” kapteeni Linström katsel­lessaan “Startin” lähtöä.

“Elsen” lastaus valmistui. Kansilastin kiinnitys ja muut aluksen merelle lähtöön liitty­vät työt veivät kuitenkin niin paljon aikaa, että ulos päästiin lähtemään vasta aamulla klo 6.30. Oli lauantajaamu 1 päivä­nä lokakuuta. Tuuli oli lou­naassa puhaltaen 6 bofoorin voimalla, joten kapteeni Linst­röm päätti kulkea pitkin Ruot­sin rannikkoa, joka lounaistuu­lella tarjosi mukavasti suojaa, eikä merenkäyntikään päässyt pahemmin kiusaamaan. Näky­vyys oli merellä huono, mutta oltiinhan tutuilla vesillä, eikä matkakaan ollut pitkä, sillä “Elsen” määräsatamana oli Rau­ma, jonne matkan piti taittua parissa vuorokaudessa.

Ruotsin Bureässa oli Kreik­kalainen, Chiosta kotoisin ole­va höyrylaiva “Georgios” saa­nut lastinsa sisään ja kun vielä saatiin muonatäydennyskin lai­vaan, oltiin valmiit uloslähtöön. Muonatäydennyksen mukana saatu elävä vasikka taisi yksin ihmetellä sitä vilskettä ja hyöri­nää, joka laivalla vallitsi sen valmistautuessa merelleläh­töön.

Laitunista irrottauduttiin lauantaina 1 päivänä Lokakuu­ta klo 6.00 ja luotsi jätettiin klo 6.30 jonka jälkeen lähdettiin täydellä vauhdilla kohti Meren­kurkkua. “Georgioksen” kap­teeni Gioulios oli harmissaan, ei saatukaan täyttä sahatavaralastia Bureitsta kuten ensin oli suunniteltu, vaan nyt joudu­taankin poikkeamaan Suomen Uurassa, josta loppulasti oli määrätty otettavaksi.

“Georgi­os” höyrysi vakaasti eteenpäin, näkyvyys pysytteli huonona. Tarkasta tähystyksestä huoli­matta näköyhteyttä maahan ei saatu, vaikka kuljettiin lähellä Ruotsin rannikkoa. Klo 14.30 matkaa jatkettiin hiljaisella vauhdilla eteenpäin kunnes klo 15.00 saatiin peräntakaa näky­viin höyrylaiva, joka ohjasi sa­maan suuntaan kuin “Georgios­kin”. Klo 15.30 “Georgios” py­sähtyy muuttaen samalla suun­tansa pohjoiseen, josta se oli tu­lossakin. Klo 15.45 “Georgios­ta” seurannut hörylaiva ohittaa sen jatkaen vakaasti entiseen suuntaansa.

Tällöin “Georgioksella” huo­mataan ohittava alus Ruotsalai­seksi “Startiksi”, jolloin suunta muutetaan takaisin eteläiseksi ja lähdetaihi r~tiraa.!T1aa ??? sitä uskoen sen olevan oikealla väy­lällä. “Start” on saanut viisi mi­nuuttia aikaisemmin eli klo 19.40 näköyhteyden maahan. Sen keulan oikealla puolella häämöttää sadesumun keskellä maata ja majakka jonka “Star­tin” kapteeni Palm oletti olevan Hölmögaddin saaren.

Matkaa jatketaan hiljaisella vauhdilla-, samalla luodaten veden syvyyttä, kun yllättäen törmätään ve­denalaiselle karille. Pahaa aavistamaton “Georgios” seuraa. “Startia” noin 1 mailin päässä, kun sekin yllättäen törmää karille.

Molempien laivojen kellot näyttävät tällöin 17.20. “Start” peruuttaa täydellä koneella ja kuin ihmeen kauttä se pääsi ir­tautumaan karita, mutta yrittä­essään takaisin syvään veteen se törmää uudelleen karille ja pysähtyy siihen.

Lastiruumat peitetään jolloin keularuumassa havaitaan vuoto. Noin 10 mi­nuutin kuluttua on keulalaiva täynnä vettä. Samaan aikaan “Georgioksella” tapahtumat vyöryvät eteenpäin, koneella otetaan välittömästi täyttä taak­se samalla aletaan keventä­mään keulalaivan painolasti­tankkeja, laiva hakkaa raskaasti karia vasten, kuuluu murtu­van teräksen ääni keulalaivan painolastitankkien ilmaputkista syöksyy kannelle vettä ja ilmaa, pohja on revennyt.

Samalla het­kellä konepäällikkö ilmoittaa konehuoneesta: “Akselitunne­lista tunkeutuu vettä konehuo­neeseen, tunnelin luukku suljettu. Kattilahuoneessa vuoto, pumppujen teho ei riitä, vaan vesi nousee nopeasti. Tulet sammutetaan kattiloista. Konehuoneessa pahoja vuotoja jä­tämme konehuoneen.” “Georgios” lähettää hätäsa­noman S.O.S pyytäen pikaisesti kaikkea mahdollista apua haak­sirikkopaikalle.

Merenkäynti kasvaa nopeasti ja meri vyöryy yli “Startin” keulan joka on jo painunut melko syvälle. Pian al­kaa myös “Startin” konehuone­kin vuotamaan, joten kapteeni Palm päättää jättää aluksen. Pelastusveneet lasketaan me­reen, jonka jälkeen miehet läh­tevät pyrkimään Björkköö­seen. Matkalla he kohtaavat ka­lastajaveneitä, jotka ottavat heidät hinaukseen ja vievät hei­dät Svedjehamniin turvaan. “Georgioksen” kapteeni Gioulios ei uskonut tapahtunutta, vaan luuli voivansa pelastaa lai­vansa. Koko miehistö pysytet­tin laivalla. Yö saapui myrskyn myötä, pimeys kätki katseilta sen murhenäytelmän, joka me­rellä oli tapahtunut.

“Else” höyrysi tasaista vauh­tia kohti etelää. Sen väki oli täy­sin tietämätön siitä murhenäy­telmästä, joka oli tapahtunut ja jonka kurimuksessa sekin tulisi pian kamppailemaan. Klo 4.53 havaitaan “Elseltä” tuntematon majakka laivan oikealla sivulla, jota luullaan kuten “Startilla­kin” Fjäderäggin majakaksi. Suuntaa muutetaan nopeasti idemmäksi, sillä vaarallinen matalikko ulottuu melko ulos merelle.

Tämän jälkeen kone asetetaan täyttä eteen ja mat­kaa jatketaan tällä uudella kurssilla. Kun klo 5.20 havai­taan kaksi valkoista valoa suo­raan “Elsen” keulan suunnassa päätellään tästä, että edellä on menossa kaksi laivaa samaan suuntaan kuin “Elsekin” ja että ainoastaan niiden perävalot nä­kyvät.

Tilanne komentosillalla on rauhoittunut “Else” kulkee täydellä koneella eteenpäin, kun se klo 6.00 odottamatta tör­mää vedenalaiselle karille py­sähtyen siihen. Nyt huomataan että valot joita luultiin edellä kulkevien laivojen perävaloiksi ovatkin aiemmin karille ajanei­den kahden höyrylaivan ankku­rivalot. “Else” on saanut vuo­don.

Sen keularuumaan tun­keutuu vettä, samoin vuotaa konehuone, mutta laivan pum­put riittävät pitämään konehuo­neen kuivana. Merenkäynti on kova ja “Elsen” tilanne käy yhä tukalammaksi, mutta klo 7.30 unohtavat “Elsen” miehet oman vaaranalaisen tilanteensa ja tuijottavat merelle. Pohjoi­sesta lähestyy haaksirikkopaikkaa suuri höyrylaiva uskoen myös olevansa merenkurkun väylällä, sillä häämöttihön sen­kin keulan edessä nyt jo kolmen laivan valot.

Neljännenkin lai­van tuho näyttää jo varmalta, mutta viime hetkellä se kääntyy jyrkästi oikealle, pääsee tulo­suuntaansa ja selviää takaisin merelle.

Ennen kääntymistä “Elsen” miehet eroittivat jopa sen nimen niin lähelle kareja ehti Amerikkalainen s/s “Wird­city” tulla, ennenkuin sen radis­tin onnistui siepata Vaasan rannikkoradioaseman lähet­tämä varoitus, ymmärtää se ja toimia niin, että neljäs haaksi­rikko vältettiin.

Päivällä “Elsen” vuodot pa­henivat ja iltapävällä oli koko laiva vettä täynnä. Klo 16.00 paatti kapteeni Linström jättää laivan sillä myrsky kiihtyi edelleen ja tilanne kävi yhä tukalammaksi. Pelastusveneet laskettiin mereen ja miehitettiin. Muutaman aironvedon jälkeen saatiin tilannetta seuranneelta kalastajaveneeltä hinausköysi joka hinasi veneet Svedjehamniin, jossa jo “Startinkin” väki oli turvassa.

“Georgioksen” väki pysytteli edelleenkin aluksellaan. Kap­teeni Gioulios uskoi itsepintaisesti tuulen ja myrskyn laantuvan niin, että pelastustyöt päästäisiin aloittamaan, mutta toisin kävi. Sunnuntai iltana alkoi myrsky puhaltaa täydellä voimaila. Meri muutui niin rajuksi, ettei ollut enää mitään mahdollisuuksia saada väkeä maihin turvaan, vaan he joutuivat viettämään toisenkin kauhujen yön hajoavalla aluk­sellaan.

Maanantai aamu koitti sateisena, myrskyn jatkuessa hellittämättömällä voimalla. Kalastajaveneellä ei ollut asiaa ulos merelle “Georgios” oli painunut sy­vempään ja näytti, siltä kuin sen keulaosa olisi vääntynyt vi­noon, sen radio oli mykkänä, mutta hylyllä näkyi edelleenkin elämää. Meri oli yön aikana vienyt sen pelastusveneet.

Kun ti­lanne näytti todella toivottomalta, tarttui asioihin björk­kööläinen luotsi Nabb, joka lähti veneellään Valassaarile hakemaan Suomen meripelastusseuran pelastusvene “VALSÖREN”iä jonka asemapaikka oli siellä. Hän sai mie­histökseen kaksi majakanvartijaa sekä majakkamestarin pojan, joiden kanssa hän lähti pyr­kimään kohti “Georgiosta”.

Useiden yritysten jälkeen he pääsivät niin lähelle haaksirikkoista, että viisitoista sen miehistä uskaltui hyiseen me­reen, josta Nabb miehineen poimi heidät turvaan. Myrsky oli ehkä hieman asettunut, sillä merelle uskaltautuneet kalasta­javeneet saivat pelastettua lo­put viisitoista vielä hylyllä olut­ta miestä. Kapteeni Giouliosin jättäessä laivansa klo 12 maissa päivällä murtui “Georgiosin” runko keskeltä poikki ja Gioulios saattoi vain katsella, kun keulaosa lähti ajelehtimaan kohti Svedjehamnia.

Myrsky jatkui muuttuen vä­lillä lumentulon myötä täydeksi talvimyrskyksi. Pelastustoimet viivästyivät, meri sai rauhassa tehdä tuhojaan. “Start” sai lisää vuotoja täyttyen lopuksi koko­naan vedellä. “Elsen” lastina oleva paperimassa alkoi kastu­essaan turvota repien rikki aluksen kannen ja nostaen sitä ylös toista metriä. “Georgiok­sen” keulaosa pysähtyi noin 2 km päässä olevalle karille, jo­hon se kaivautui niin, että vain metri siitä jai vedenpinnan ylä­puolelle. Peräosa pysyi karilla, sen pohja hakkautui murskaksi karia vasten.

Lokakuun 8 päivänä, kuusi paivää karilleajon jälkeen, pää­sivät pelastusalukset “Protec­tor” ja “Olli” sekä Ruotsalai­nen “Hermes” vasta aloitta­maan pelastustyöt, jolloin to­dettiin “Elsen” ja “Georgiok­sen” saaneen niin pahoja vauri­oita, että ne jätettäisiin hylyik­si, ainoastaan niiden lastit tul­taisiin pelastamaan.

Björkköön väki osallistui myös pelastustoi­miin, tuoden maihin “Georgi­okselta” mm. 14 elävää kanaa, sekä Ruotsista hankitun vasi­kan, josta aikanaan kasvoi hyvä lypsylehmä björkkööläisille. “Start”, joka selvisi parhaiten myrskystä ja karilleajosta, pe­lastettiin ja saatiin hinattua Vaasan Vaskiluotoon, johon se saapui kolmen hinaajan avusta­mana 15 päivänä lokakuuta.

Tämän jälkeen “Elsen” ja “Georgioksen” lastit pelastettiin ja hylyt myytiin. Elsen osti vaasalainen :ral~enfluSrneStari ??? Bärts. “Georgioksen” helsinki­läinen toiminimi “Sukman”,jo­ka toimitti “Georgiosta” apu­naan pieni moottorilaiva “My­rän”, joka sekin oli vähällä haaksirikkoutua näille samoille kareille. “Georgiosta” ei yritet­tykään nostaa ylös, mutta “Elsen” suhteen Bärts oli lähes on­nistua.

Hän sai tiivistettyä ja pumpattua “Elsen” niin, että se kellui jo omin avuin, mutta meri ei antanut omaansa. Vain muutamia päiviä ennen aiottua “Elsen” Vaasaan hinausta nou­si ankara länsimyrsky. “Elsen” ankkurit lähtivät luistamaan, se ajautui vasten lähikareja, katke­si ja upposi. Kului muutamia vuosia, myrskyt ja ahtojäät täyttivät hylkyjen jäänteet, me­ri oli ottanut omansa ja kätke­nyt sen mitä Björkköön karei­hin oli jäänyt.

Ajan myötä Björkköön höy­rylaivahaaksirikko painui un­holaan. Vaan tarinat jäivät elä­mään tästä tapahtumasta. Näi­den tarinoiden parhaita kerto­jia oli edesmennyt vaasalainen saariston kulkija Yrjö Halmes­mäki.

Iltaisin kahvitulilla istut­taessa hämärän kietoessa karit ja saaret vaippaansa kuuntelim­me lumoutuneina “Jimin” ker­tomuksia Björkköön höyryistä ja niiden tuhosta. Oikein väri­tettynä nämä tarinat kiehtoivat mieliämme, mutta minkäs teit, kun ikää oli vasta alun toista­kymmentä. Meri peitti kohteet ja paikkakin jäi osittaisen hä­märän suojaan, niin taitavasti osasi “Jimi” meille tarinan kertoa.

Vuodet kuluivat kunnes vuonna 1963 joukko vaasalai­sia rämäpäitä perusti Vaasaan sukelluskerho Delfin ry:n. Hyl­kyjen etsintä tuli alusta pitäen Delfiinien yhdeksi tärkeim­mäksi toimintamuodoksi. Björkköön hylkyjäkin etsittiin alusta pitäen, mutta eipä avau­tunut meri kovin auliisti etsijöil­le. Jokaisen hylyn paikallista­minen oli ja on työn ja vaivan takana. “Elseä” ja “Georgios­takin” etsittiin lukemattomia kertoja, mutta aina tuli vesipe­rä.

Vasta Deifiinien kesäleirillä v. 1976 onnisti. Oli tehty todella tarkat ja perinpohjaiset valmis­telut ja 3.7. klo 11 aamupäivällä löytyi ensin “Elsen” hylky ja muutaman minuutin kuluttua “Georgioksen” keulaosa. Kuin pisteeksi I:n päälle löytyi vielä “Startin” irronnut peräsinkin, joka makasi karin kupeella jo­hon “Start” törmäsi tuona koh­talokkaana lokakuun iltana.

“Georgioksen” peräosaa ei löy­detty vielä moneen vuoteen. Si­tä etsittiin, mutta kerta kerran jälkeen saatiin palata tyhjin toi­min kotiin. Vasta kesällä vuon­na 1983 onnisti, “Georgioksen” peräosan jäänteet löytyivät.

Rengas oli sulkeutunut. 20 vuo­den etsintä oli johtanut tulok­seen. Sukeltajille nämä Björk­köön hylyt ovat antoisa ja mie­lenkiintoinen kohde, jossa var­maan tullaan sukeltamaan vielä paljon. Uusia kohteita etsitään ja niitähän Vaasan edustan ve­sissä riittää, sillä onhan sadat laivat kohdanneet matkansa pään sen kiviin ja kareihin.

Kaisa ja Unto Lintala

­