Jomppa Vaasan markkinoilla

Pohjalainen 5.marraskuuta 1986

Jomppa Vaasan markkinoilla

Kirjailija Jorma Ojaharju liikkuu vielä tänä syksynä Vaasan markkinoilla. Uutuudessaan hän kirjoittaa niin itse viimekeväisestä suurtapahtumasta kuin vaasalaisista meiningeistä muutenkin. Vaasan markkinoilla on jatkoa Jompan edelliselle Vaasalaisia-kirjalle. Molempia kirjailija luonnehtii alaotsikoissa lapsuuden ja nuoruuden kuvakirjaksi. Mutta varsinkin uuden kirjan tarinat ulottuvat usein tämän päivän Vaasaan. Ei tarvitse olla paljasjalkainen tunteakseen tyypit. Uudenkin kirjan jutuista pääosa on julkaistu Vaasan Ikkunassa. Mutta on myös pari ennen julkaisematonta, esimerkiksi tarina Elämöiminen on välttämätöntä, merenkulku ei. Siinä Jomppa miettii Vaasanlaivojen historiaa ja ottaa kantaa Peter Fryckmanin Merenkurkun Linja Oy:n puolesta. Jomppa ihmettelee miksei Fryckman saa aloittaa ”torilta torille” –liikennettä Vaasan ja Uumajan välillä. Uumaja osoitti laituripaikan Kirkkosillan alapuolelta, mutta Vaasa ei myönnä liikennelupaa sisäsatamasta.'

”Miksi Vaasan olisi huolehdittava siitä, että ahvenanmaalaisella varustamolla menee hyvin vaasalaisella markkina-alueella?” Jomppa kysyy. Hän uskoo että Vaasanlaivojen toimitusjohtaja Lasse Wendelin ottaisi haasteen mielellään vastaan ja Vaasanlaivat pysyisivät Sally-varustamon tuottavimpana yksikkönä.

Nostalgia saa jäädä

Kannanotto ajankohtaisiin kysymyksiin viittaa Jompan uuteen linjaan Vaasan Ikkunassa. Hän aikoo vähitellen luopua nostalgiasta ja ryhtyä puuttumaan ajankohtaisiin kysymyksiin. Kriitisyyttä Jomppa ei kaihda, mutta ilkeyttä ja henkilökohtaisuuksia hän ei aio viljellä.

Tässä asiassa Jomppa pysyy Marxin linjalla. Tämä vaatii että politiikassa pysyttäisiin asiassa eikä puututtaisi vastustajan henkilöön. Jomppa miettii, että viimeistään Stalinin aikana periaate unohdettiin. Suomalaisillekin puoluepukareille tekisi hyvää lukea Marxinsa tarkemmin. Jomppaa itseään pitävät kommunistit porvarina ja porvarit kommunistina. Hänestä on hyvä niin. Parempi pysyä etsivällä kannalla kuin juuttua kiinni. Demokraatti Jomppa kuitenkin on. Kun ”meidän tytöt” kerran niin tahtovat, Ojaharjun perhe muuttaa keväällä Vaasaan.

Mönttö satasella

Paljolti Vaasan markkinoilla on vielä nostalgiaa, kaskuja, sattumuksia. Kuvin Jomppa osoittaa, miten Vaasan lempeää kulttuuriympäristöä on muutettu kankeaksi betonislummiksi. Ovat siinä tulipalotkin olleet apuna.

Hallin talon tulipalokuvan tekstiin on iskenyt painovirhepaholainen. Siinä näet poltetaan hallintotaloa, joka kyllä onneksi on yhä paikallaan.

Taidemaalari Eemu Myntistä kertovan jutun Jomppa on kuvittanut mestarin oppilaan professori Aimo Kanervan kuvalla. Se johtuu siitä, ettei Vaasasta löydy Myntin valokuvaa. Ei Tikanojan taidekodista, ei mistään.

Jomppa päättää juttunsa Myntistä kirjailija Kai Linnilän onnekkaaseen taidekauppaan. Vuonna 1969 Linnilällä oli kerran niin kova krapula, että hän lähti viinakauppaan jo kello yhdeksän. Aikansa kuluksi hän meni osto- ja myyntiliikkeeseen ja näki siellä Myntin maalauksen.

Kaupan ukko arveli työtä jonkun Eeli Möntön tekemäksi ja luovutti sen lopulta satasella. Kotona Linnilä tutki taidekirjojaan ja sai selville, että kyseessä oli Matissen muotokuva.

Tummia juonteita

Vaikka Jompan jutut ovat hänen periaatteensa mukaan hyväntahtoisia, hänen Vaasassaan on myös murhetta ja ristiriitoja. Surullinen on laulajatar Doris Hovimaan ja Haaviston Villen, nyrkkeilijän ja poliisin, aikanaan kohua herättänyt rakkaustarina.

Doris kuoli yllättäen 9.11.1948. Hän lauloi Turun entisessä akatemiatalossa sinfoniakonsertin solistina, kun hän kaatui ja putosi lavalta kivilattialle. Myöhemmin illalla hän kuoli sairaalassa. Romanttiset vaasalaiset arvelivat, että Villen alamäki olisi alkanut Doriksen kuolemasta. Synkkä on erään palosaarelaissyntyisen lotan kirjailijalle lähettämä kirje. Siinä kerrotaan valkoisten venäläiselle siviiliväestölle tekemistä julmuuksista. Venäläisiä sidottiin piikkilangalla yhteen ja hukutettiin avantoihin.

Lotan veli oli kerran nähnyt Höyrymyllyn edessä jäällä ihmisnipun. Poika ja tämän toveri olivat vapauttaneet onnettomat ja vieneet heidät kotiinsa.

Näitten asioiden kirjaamisesta Jomppaa on pahastikin moitittu. On vaasalaisia, jotka eivät muista tällaista koskaan tapahtuneen, mutta myös niitä jotka muistavat.

Päivi Vuoljärvi