Related Articles
Rakastetuin vaasalainen opettaja
Vateeni, Koppelo, Vektori – monet opettajat ovat saaneet osuvan köllinimen. Vaasalaisten opettajien joukossa on kuitenkin yksi ylitse muiden. Hän on Nälkä eli kuvaamataidon opettaja ”Tanu” Tauno Manninen. Nälkä oli eläessään kaupungin rakastetuin pedagoki.
Tauno Manninen s. 1909, Hollola. – k. 2002 Vaasa
Vaasalainen muistihirmu, Olavi Oksanen,
muistelee Nälkää Vaasan Lyseon muistelmateoksessa ”Oi niitä
aikoja” näin: ”Piirustuksenopettaja Tauno Manninen siirtyi
eteläisimmiltä leveysasteilta Vaasan levyesasteelle vuonna 1934.
Aluksi hän toimi kaksi vuotta Vaasan suomalaisen lyseon
virkaatoimittavana piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana sekä
vuodesta 1936 viran vakinaisena haltijana vuoteen 1952, jonka jälkeen
hän oli vastaavassa virassa Vaasan tyttölyseossa eläkkeelle
siirtymiseensä vuoteen 1972 saakka.”
Päivätyönsä lisäksi Tanu ehti toimia
useiden teattereiden, mm. Vaasan Työväenteatterin lavastajana ja
Vaasan työväenopiston piirustuksen opettajana. Tämän lisäksi
Tanu Manninen kuvitti mm- vaasalaisia joululehtiä ja muita
tilapäisjulkaisuja.
Nälkä
Tanu oli ulkoiselta olemukseltaan pieni, jopa hintelä ja hänellä oli kuoppaiset kasvonpiirteet. Ilmeisesti juuri tästä syystä hän sai jo alkuaikoina haukkumanimen ”Nälkätaiteilija”, joka sitten aikojen saatossa liudentui Näläksi. Alun perin ilkeilyksi tarkoitettu nimi muuttui kunnianimeksi. Nälän vaimo, joka oli myös opettaja, kantoi tietysti korkonimeä Jano.
En enää tarkkaan muista milloin opin tuntemaan Tauno Jaakko Jalmari Mannisen, mutta arvelen sen tapahtuneen joskus 1960-luvun viimeisinä vuosina, jolloin hän oli vielä opettajan toimessaan. Tuttavuutemme kesti aina hänen kuolemaansa saakka. Meistä tuli ns. ”hyvänpäivän tuttuja”. Aina kun tapasimme, oli seurauksena pitkä keskustelutuokio, jopa vielä silloinkin kun Tanu ei enää jaksanut kunnolla kävellä, vaan oli liikkeellä polkupyöräänsä taluttaen. En tiedä on havainto oikea, mutta en nähnyt hänen koskaan ajavan polkupyörällä. Ehkä polkupyörä vastasi muiden rullaattoria.
Miltei jokainen keskustelumme koski vaasalaisuutta ja Vaasan historiaa nähtynä vaasalaisen taiteilijan silmin. Tanulla oli fantastinen muisti ja hän kertoili mielellään anekdootteja, joskus jopa pikkuhävyttömiä, vaasalaisen taiteilijayhteisön elämästä. Tanun puheesta välittyi kuva, että vielä 1960-luvun alussa vaasalainen taiteilijayhteisö oli verrattain tiivis. Yhteisön sisällä järjestettiin säännöllisesti juhlia ja inspiroituja tilaisuuksia, joiden aiheena saattoi olla vaikkapa ”itämainen budoaari”.
Tilaisuudet lavastettiin useimmiten Kauppapuistikolla nykyisen Citymarketin tontilla sijainneeseen Nyblinin valokuvaamon ateljeeriin. Muutaman kerran Tanu näytti valokuluvia näistä tilaisuuksista. En mene nyt vuosikymmenten jälkeen vannomaan, mutta olin tunnistavani valokuvista ainakin Tanun, Saimi Alapotin, Einari Uusikylän, Veikko Takalan. Joskus kuvassa oli mukana myös ateljeerin isäntä, valokuvaajamestari Eskil Eklund, joka itsekin maalasi. Kakkii rakastivat Tanua
Toinen leimallinen piirre näille katutapaamisille oli se, että ne keskeytettiin lukemattomia kertoja. Lähes aina keskeyttäjänä oli varttuneempi, mutta joskus myös nuorehko vaasalainen nainen, joka halusi vain sanoa jotain ystävällistä Tanulle. Näissä kohtaamisissa vallitsi lämmin ja aurinkoinen henki. Näki selvästi että Tanu oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen nuoreen vaasalaisen koulutyttöön. Hämmästyttävintä tässä oli se, että Tanu myös tunsi ja muisti useimmat häntä tervehtimään tulleet ja luonnehti aina ”tyttöjä” jollakin ystävällisellä lauseella heidän poistuttuaan.
Tanun mukana poistui Vaasasta jotain hyvin oleellista, persoona, josta voidaan sanoa, että ”kaikki rakastivat Tanua”. Manninen kuoli 25.5.2002
Tapio Parkkari
”Tanu Manninen oli esittänyt ajatuksen, että oli saatava jotakin, josta ohikulkijatkin huomaavat, että ”koulu, jonka ohi käyt, on Etelä-pohjanmaan ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu”. Tämän johdosta oli Aatto Wuorenlinna tehnyt tiedusteluja. Tie- ja Vesirakennuspiiri oli halukas luovuttamaan käytöstä poistetun punagraniittisen kilometripylvään kyseiseen tarkoitukseen. Lyseohan on muodostunut eräänlaiseksi virstanpylvääksi sitä käyneille oppilaille, joten tämäntyyppinen muistomerkki voisi olla paikallaan, ajateltiin VaLEOssa. Hanke päätettiin toteuttaa. Ja näin myös tapahatui.” Virstanpylväs kilometripylväs pystytettiin Lyseon etupihalle.
Virstanpylväs, 13. lokakuuta 1990
Paikka: Vaasan lyseon etupiha
Osoite:
Vaasanpuistikko 8
Laatassa on teksti:
VAASAN
LYSEO
Perustettu 1880
Tauno Manninen s. 1909, Hollola. – k. 2002 Vaasa
Taidekoulutus:
Taideteollinen
keskuskoulu 1930-33.
TAITEELLINEN TYÖ:
Taiteilijan
debyytti oli Lahti 1934.
RYHMÄNÄYTTELYT, FESTIVAALIT,
RYHMÄTYÖT:
Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton näyttely
1949.
KANSAINVÄLISET NÄYTTELYT JA ESITYKSET:
Nordisk
Grafisk Unionin näytt., Hki 1939, Tukholma 1948, Pohjoism. näytt.,
Uumaja, Ruotsi 1952.
PALKINNOT, KUNNIAMERKIT JA
ARVONIMET:
Vaasan läänin taidepalk. 1973.
Pohjalaisen
Taideliiton amr. 1983, SL 1973, Kuvaamat.opettajien amr.
1959.
DOKUMENTIT JA ARVIOT:
Lé Décor De Théatre
Dans Le Monde Depuis, 1935.
OPETUSTYÖ:
Opett.
oppikoulussa 1934-72.
MUU TYÖ
Lavastaja Vaasan
teattereissa 1938-62, sen jälk. vierailijana mm. Tampereen teatt:ssa
ja TTT:ssa. Mainitaan kv:ssä lavastustaiteen teoksessa Lé Décor de
Théatre dans le Monde depuis 1935.
Taiteilijan tiedot ovat peräisin viimeisimmästä painetusta Kuvataiteilijat -matrikkelista vuodelta
