Related Articles
Otsikon mukaisesti liike on aina kaksisuuntaista, jostain jonnekin – maasta maahan.
On lähtijä ja saapuja.
Koulutusta on monitasoista ja monijakoista: täsmää, ammatillista, yleissivistävää, erityisosaamisalueilla, luonnontieteissä ja tekniikassa jne.jne. Suoritettujen tutkintojen tasoja on lukuisia.
Kokonaisosaamisen arviointiin tulee kaiketi silti liittää myös näytöt, kokemus, muut taidot sekä valmiudet ja hlö-kohtaiset ominaisuudet.
Kotimaassakin em. hommasta selviytyminen on hankalaa: kriteerit, mittarit ja yhteismitallisuus on kaiketi hieman kuin hakuusissa. Saati sitten kansainvälisesti, kun aivoja ja kykyjä liikkuu.
Henkilöliikehdintää tarkastellessa, niin jonkin tyyppinen jaottelu kaiketi auttaisi. Onko se koulutus-ja opiskelupainoitteista, vaiko työtehtäviin suuntautunutta. Julkisen sektorin toimintaa tai yksityisen? Verorahoitteista vaiko yksityisrahoitteista?
Kuinka monta osaajaa on itse asiassa Suomesta tai Suomeen ostettu?
Miten tämä liikehdintä rahoitetaan ja minkälaisilla osuuksilla (omarahoitus-omavastuu)?
Ongelmavyyhtiä oltaneen selvittämässä.
Korkeammin koulutettujen lähdön vars. motiivit ovat moninaiset. Väittäisin, että ensisijainen peruste ei ole rahanansainta.
Onko kotimaa ja koulutusmaa sama? Silläkin saattaa olla merkitystä. Miten lähtömaiden koulutustasot ja tutkintojen laatu vaihtelevat? Entä sitten kohdemaassa, miten tutkintojen vastaavuutta tarkastellaan? Miten esitettyjä dokumentteja todennetaan pitäviksi ja aidoiksi on osoittautunut hankaliksi.
Oma lukunsa on sitten poliittisten virkahenkilöiden, EU-poliitikkojen ryhmä, asiantuntijat (?) sekä kv. yritysjohtajat, joiden pako ei edusta määritelmää aivopako – eikä menetystä.
Rikkaiden maastapakoa ja veropakolaisia on myös esiintuotu haitallisena ilmiönä. Syntyykö Suomeen sen seurauksena moraalivajetta, vaiko keskimääräistä. moraalin kasvua?
Miksi eläkeyhtiöiden ja esim. valtion omistamien tai osaomisteisten yhtiöiden johdolla ei ole kysyntää ulkomaille?
Voisiko joku mainita edes yhden suomalaisen johtajan, jonka lähtö ulkomaille olisi Suomelle ollut menetys. Vastaaminen saattaa olla riippuvaista siitä, että josko niitä ehdokkaita löytyy.
Itselleni on jäänyt epäselväksi ja huomaamatta mediassa ”huippujohtajiksi” nimettyjen erityisosaamisen alueet ja vahvuudet sekä poikkeavat ylivertaiset taidot itse tehtävissä ja organisaatiossa. Viittaus ilmiselvästi kohdistuu palkkaukseen ja palkkioihin. Mutta itse olenkin keskiverto ja lisäksi varmaankin kateellinen.
Puolustusvoimien ja UM:n ulkomailla toimivaa henkilöstöä arvostan. Poliitikkoja ja poliittisesti orientoituneita virkamiehiä yleisesti ja esim. EU:n kuvioissa vähemmän.
Bert Lundström
Vaasa
(14.02.2015)
