Related Articles
Tulen julkaisemaan tällä palstalla Peku (Pertti) Haapalinnan, myöh. Sommerfelt kirjoituksia Vaasan historiasta, jotka on julkaistu eri medioissa, ja joiden oikeudet olen saanut. Toimittaja Pertti ”Peku” Haapalinna, myöh. Sommerfelt kuoli Vaasassa 27.12. 2013 vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 27. 09. 1933 Terijoella. Tekstit on poimittu Vaasapediasta, joka on minun ylläpitämä sivusto.
Suomen pankin vanha talo
Suomen Pankin wanhakin talo oli komea. Vasemmalla häämöttää Hovipuistikko vitonen, siinä oli suosittu kahvila Dam-Café. Kutsuttiin siis Naiskahvilaksi, kuuluisa baakelseistaan ja nykyäänkin siinä siskokset myyvät kaupungin parhaat leivokset, näin on! (Näin oli jutun julkaisemisen aikana) Kyllä tuolla kahvilan nimellä olisi nykyään imua, kun naiset laajentavat reviiriään… 80
SP:ssa oli luultavasti kaupungin ensimmäinen kolikonlaskukone. Kun Puhelinlaitoksen tsuppari toi sinne säkillisen puhelinkoppien kolikoita, niin sieltä löytyi kymmenien eri maiden kolikoita. No, se johtui siitä, että Vaasan satama oli erittäin vilkas tuonti- ja vientipiste vielä viiskytluvulla. Merimiehet panivat puh. koneisiin omien maittensa kolikoita ja varmaan suomalaiset ulkolaisia heille arvottomia rahoja.
Vahtimestarin aamutoimiin kuului pankinjohtajan kymmenen kappaleen lyijykynäsarjan teroittaminen, oi niitä aikoja, kun vertaa tämän päivän persoonattomaan pankkitekniikkaan ja koneelliseen palveluun, – ei palaa aika entinen, laulaa salakuljettaja Laitinen Kotkan satamassa.
Erikoista oli tämäkin: siihen aikaan poltettiin paljon setelirahaa ja se tapahtui Setelipainossa Helsingissä. Vaasassa pankinjohtaja, notarius publicus (julkinen notaari) ja vahtimestari kolmeen pekkaan pakkasivat tuhannen setelin niput peltilaatikoihin tarkasti laskien ja työnsä kuitaten. Kymmeniä miljoonia silloista rahaa niissä meni polttouuniin. Kun vahtimestari starttasi kymmenisen peltilaatikkoa kumirattailla, hän soitti Poliisilaitokselle, että nyt mennään ja sieltä ’dekkari’ kulki tykki taskussa kadun toisella puolella. Matka ei ollut pitkä, sillä pääposti sijaitsi Rewellin korttelin kaupungintalonpuoleisesen sivun kohdalla – tästä talosta myöhemmin lisää…
Suomen Pankin konttorista kasöörit hakivat firmojen palkkarahoja, palkat maksettiin tilipusseissa eikä muovirahasta ollut tietoakaan, ei edes muovipusseista!
Tuo uusi pankkitalo valmistui 50-luvun alussa ja siellä kymmenet koululaiset tienasivat kesällä taskurahoja. Silloin oli rakennuksilla paljon ihmisiä, ei ollut elementtejä, automatiikkaa, käsipelillä paljon pelattiin. Kertoivat, että siellä yks ukko kävi kuukausikaupalla aamulla ja illalla vain nimenhuudossa ja muualla töissä, mene ja tiedä! Tupla palkka, siis.
Onhan tuo uusikin Suomen Pankin talo jo keski-ikäinen, mutta upea sisältäkin ja varmaan toimiva.
Kuva: Suomen Pankin valokuva-arkisto
PEKU HAAPALINNA
