Related Articles
Söderfjärden on kurkien paratiisi
Söderfjärden-opas Henrik Erikksson tiirailee kurkiauroja lauantaina 8. lokakuuta 2005 heti auringon noustua taivaanrannan takaa.
-Jokaisen vaasalaisen on kerran elämässään nähtävä kuinka kurjet laskeutuvat Söderfjärdetiin, sanoo vanha kaverini Henkka puhelimessa perjantai-iltana. Tarjouksesta on mahdoton kieltäytyä. Lauantai aamulla istumme autossa jo hyvissä ajoin ennen seitsemää matkalla kohti Sundomia.
Pysäköimme lähes pilkkopimeässä keskelle Söderfjärdetiä, aivan Arbiksen rakentaman ladon viereen. Söderfjärdet on hiljainen ja mustanpuhuva. Ainoastaan Maalahteen johtavan tien valot tuovat sävyjä pimeyteen. Vähitellen valo lisääntyy niin että jotkut ympäristön yksityiskohdat nousevat esille.
Äkkiä pimeydestä ilmestyy reipas ja iloinen rouva, joka toivottaa hyvää huomenta ja häviää saman tien pimeyteen. Vasta rouvan kadottua tajuan, että hänellä on ilmeisesti tapanaan käydä aamulenkillä Söderfjärdetilla. Hetkenkuluttua meidät ohittaa traktori peräkärryineen. Paikallinen maanviljelijä on matkalla pellolleen.
Tasan puoli kahdeksalta näkyy ensimmäinen kurkiaura nousevan auringon valaisemaa taivasta vasten. Kurkiaura suuntaa kohti näköalatornia. Mitään ääntä ei kuulu. Vain viisi minuuttia ja mereltä päin alkaa kuulua kurkien trumpettien ääntä. Aurinko nousee hämmästyttävän nopeasti ja kurkiauroja alkaa ilmestyä kuin tyhjästä. Valitettavasti mukana on vain tavallinen digipokkari..
-Outoa että aurat tuntuvat ilmestyvän useasta eri suunnasta yhtä aikaa, ihmettelee Henkka, joka on monen muun ohella myös kurssin käynyt söderfjärdenopas.
Aurojen määrä taivalla lisääntyy nopeasti. Yhdessä aurassa saattaa olla kurkia kuudesta useisiin kymeniin. Laskemme nopeasti 1500 kurkea. Kurjet eivät säikähdä pysäköityä autoa, mutta ihmishahmo auton vierellä saa ne muuttamaan suuntaa ja kaartamaan kiertotietä ikimuistoisille syömäpaikoilleen.
Aurinko on noussut nopeasti ja lähes musta sänkipelto on saamassa ruosteen ja kullan värinsä. Hetki on lyhyt, mutta intensiivinen.
Samaan aikaan pimeällä pellolle mennyt maanviljelijä palaa takaisin kuormanaan täysperävaunullisia sokerijuurikkaita.
Muutamme näkötornin ja pumppaamon puolella. Viljankuivaamon takana pellolla on satoja kurkia syömässä ja levähtämässä. Tienlevennyksen kohdalla on mies kaukoputken kanssa. Pysähdymme vaihtamaan ajatuksia. Osoittautuu, että lintubongari on tullut paikalle Jämsästä asti. Mies sanoo nimekseen Hannu Salonen ja kertoo, että on jo toista kertaa paikalla ja varmaan vielä kolmannenkin kerran. Vaihdamme meiliosoitteita jos joskus tulisi vaikka kysymistä.
-Oletko sitä mieltä että kerran eläessään täytyy nähdä kurkien laskeutuvan Söderfjärdetiin kysyy Henkka.
Nyökkään.
-Entä huomenna, kysyy Henkka silmät vilkkuen.
-Huomenna tullaan uudelleen, vastaan.
Tuhansia kurkia
Söderfjärdet linkkejä:
Suomen törmäyskraaterit
Kurkien yöpymislento
Kurjet muuttav at
