Olen monesti seurannut yksinhuoltajien pahoinvointia, mikä purkautuu turhautumisena netissä räksyttämiseen, lapsille huutamiseen, uupumiseen, jopa itsemurhaan, lasten murhaan..
Ylöjärvellä nuori äiti 2 lapsen hyppäsi rekan eteen menettäen välittömästi henkensä, sitä ennen oli sanonut terveyskeskuksessa, ottakaa lastensuojeluun yhteyttä, minä tapan itseni.
Miksi kukaan ei reagoinut hänen sanomiseensa?
Ehkä siksi ettei ole resursseja, mihinkään mikä koskee suomalaisia, joka kaupunkiin pitää perustaa paikka minne äidit voivat kerääntyä lastensa kanssa, vaikka aamusta iltaan ja olisi pientä korvausta vastaan ruokaa esim. 5e per naama.
Siellä voisi olla ohjelmaa ja virikkeitä, mikä ettei olisi vanhainkodin yhteydessä, voisi virkistää myös vanhuksia nähdä lapsia telmimässä, tietenkin sopivassa määrin.
Työtön äiti on usein täysin yksin lastensa kanssa, voi hyvin olla ettei isä osallistu eron jälkeen ollenkaan lastensa kasvatukseen.
Entä jos ei ole mitään verkostoa, vanhempia yms.
Masentunut, päihteitä usein käyttävä äiti, ei ole sopiva kasvattaja pienille lapsille, apua saadessaan voi usein tilanne muuttua ja onnistua vaikka saamaan töitäkin.
Jos pienten lasten äiti purkaa pahaa oloaan muihin, silloin olisi viranomaisilla jo kiire tarttua asiaan ja katsoa mitä perheen hyväksi voidaan tehdä.
