Aihe on mielenkiintoinen.
Itse koen ihmisten yleisen käyttäytymisen muuttuneen aivan totaalisesti, kun vertaan millaisia olivat ikhmiset parikymmentä vuotta aiemmin.
Yleisesti ottaen mielestäni ihmiset ovat raaistuneet toisiaan kohti.
Tavat ovat olennaisesti epäkohteliaammat kuin ennen, nykyään on vallalla pelkästään mulle, heti ja nyt mentaliteetti.
Muut ihmiset ovat pelkästään hyödynnettäviä, sylkykuppeja eikä oikeasti oikein enää välitetä mistään joka ei koske itseä.
Yhtälailla mm. talkookulttuuri on kadonnut, talkoita tehdään korkeintaan silloin että siitä saadaan omaa etua.
Tätä listaa voisi jatkaa loppumattomiin.
Samaa mieltä raaistumisesta, se on todettavissa päivittäin lehtiä lukemalla.
Talkookulttuuri on tosiaan myös katoamassa, joskin sitä edelleen vähentyneenä esiintyy muun muassa nuorisourheilussa.
Allekirjoitan myös itsekkyyden lisääntymisen. Politiikan eläkkeellä oleva veteraanitutkija Risto Sänkiaho totesi muun muassa Tosi-TV ohjelmien (mitä näitä valmiita amerikkalaisia formaatteja nyt onkaan) vaikuttaneen rajusti suomalaisten asenteisiin ja piti sitä muun muassa keskeisenä syynä kokoomuksen jatkuvaan menestykseen. Nämä ohjelmat korostavat sitä, että jokaisella on mahdollisuus voittaa vaikka mitä ja ettei ”heikoin lenkki” ole minkään arvoinen.
Jos on kohteliaisuus vähentynyt, on myös parannusta tapahtunut.
Meikäläisen nuoruudessa muun muassa koulukasvatus tähtäsi ja suosi melkein yksinomaan hiljaisia ja nöyriä tyyppejä. Vilkkaat ulospäin suuntautuvat pistettiin jälki-istuntoon. Nyt ymmärtääkseni nuoriso on meitä paljon ulospäin suuntautuvampia ja sanavalmiimpia. Myös nykynuorison itseluottamus on paljon parempi kuin meidän ikäisillä oli aikanaan.
En minä nyt sitäkään ole kauhean pahana pitänyt, että lapset ovat jossain vaiheessa haistatelleet, koska sekin kertoo samalla läheisemmästä suhteesta mitä meillä oli omiin vanhempiimme.
Minä en muista isommin isotelleeni, en ainakaan isovanhemmilleni. Voi olla että joskus sanoin pahan sanan vanhemmilleni mutta, käsi sydämellä, hyvin harvoin. Yksi asia on, jota omat lapseni ovat päivitelleet.
Lapsuudenkodissani Palosaarella oli vain kylmä vesi ja lämminvesipoileri. Lapsen pylly pestiin pesufadissa, johon kiehuvaa vettä liruteltiin poilerin kraanasta tai kauhottiin napolla. Hellalla kiehui lasten kakkapyykki ja isompi pyykki hoidettiin pesutuvassa. Pitää kai erikseen manita että kysymyksessä oli puuhella.
Iltarituaaleihin kuului naaman ja kainaloiden pesu vadissa. Lauantaina mentiin faijan kanssa Pikku-Saunaan miesten puolelle ja äiti tietysti naisten puolelle. Aloitin naisten puolella mutta minut karkoitettiin sielä jotain 6-7 vuotiaana.
Kun sitten 11-vuotiaana muutimme "selwog-taloon" oli siellä sisävessa, sähköhella ja kellarikerroksessa pesutupa ja sauna. Muutos oli aivan käsittämättömän suuri.
Teillä oli oikein vesiboilerit.
Me haimme vetemme kylmänä ämpäreissä läheisestä (n. 100 m) kaivosta ja se lämmitettiin puuhellalla. Pesuvati oli tosiaan käytössä ja likaämpäri, joka tyhjättiin sen täytyttyä avo-ojaan. Yleisessä saunassa (Klubin sauna) tavattiin käydä kaiketi lähes joka viikko.
Puut tilattiin halkoina ja ne sahattiin pokasahalla ja halottiin kirveellä liiterissä. Aamuisin oli asunnossa jumalattoman kylmä. Jossain vaiheessa tuli öljykamiinat ja se oli tavallaan juhlaa, vaikka ne haisivatkin aika tavalla. Keskuslämmitys tuli vasta 60-luvun lopulla, kun vanhemmat rakensivat uuden talon, vanha olikin jo purkuvalmis. TV tuli vasta joskus 60-luvulla, sekin musta-valkoisena.
Vaatteet sai aina periä isoveljeltä, eikä rahaa muutenkaan duunariperheessä ollut ylimääräiseen. Pistoperunat (perunat ja sula voi) oli yleisin ruoka, eikä kokolihapihveistä ollut tietoakaan. Mummolassa sai joskus vähän parempaa. Jopa yksittäisen limsapullon juhlapäivänä.
Niin joku puhuu tosiaan vanhoista hyvistä ajoista. No aika kultaa muistot, tavataan sanoa.
