Minua suuresti ihmetyttää se tapa, jolla Ympäristöseura yrittää asiaansa ajaa. Argumentointi perustuu lähes täysin juridiseen kikkailuun ja änkyröintiin.
Sen sijaan, että he toisivat esille todellisia tavoitteitaan - mitä ne sitten ovatkaan, halutaan kaava kuin kaava kaataa sillä perusteella, että se muka rikkoisi lakia. Siinä sitten esiinnytään hurskaasti laillisuuden puolestapuhujana ahneita ja epärehellisiä tahoja vastaan.
Mikä on ympäristöseuran todellinen tavoite? Vaikuttaa siltä, että heidän agendan mukaan pientaloja ei tulisi rakentaa, mihinkään. Nykyisille ja tuleville vaasalaisille riittää nykyiset kerrostalot. Jos jonnekin on pakko rakentaa, olkoon se kerrostaloa kaupungin pohjois- tai itälaidalle. Ympäristöseuran tavoite ja tulokset näyttäytyvät minulle siinä, että kaupunki ei kasva tai kehity. Jos kasvua ei ole ja kaupunki muuttuu taantuvaksi, seura on ilmeisesti onnistunut tavoitteissaan? Seuraa ei kiinnostaa löytyykö nykyisille tai tuleville kaupunkilaisille mieluisia asuntoja järkevältä etäisyydeltä työpaikkoihinsa nähden.
Jos rakentamisessa lähdetään oikein tikulla silmää kaivamaan, yksikään kaava ei voi olla lain mukainen. Otetaan vaikka ote
maankäyttö- ja rakennuslain ensimmäisen luvun ensimmäisestä pykälästä.
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain yleinen tavoite
Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.
Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa.
Otetaan perään vielä vaikkapa viides pykälä:
5 §
Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet
Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää:
1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista;
2) yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta;
3) rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista;
4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä;
5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä;
6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä;
7) yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista;
8 ) yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta;
9) elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä;
10) palvelujen saatavuutta; sekä
11) liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä.
Edellä 1 momentissa säädettyjä tavoitteita toteuttavista kaavojen sisältövaatimuksista säädetään kunkin kaavamuodon osalta jäljempänä tässä laissa.
Menepä siinä sitten suunnittelemaan sellainen kaava, joka ei kenenkään tai minkään seuran agendan mukaisesti noudata kaikkia edellämainittuja asioita. Jo pelkästään luontoarvojen puolesta säädettyjen pykälien mukaan rakentaminen ei periaatteessa voi olla mahdollista mihinkään mikäli jonkin mielestä kaavan alle tärvellään esim. paikallinen rusakkoperhe. Tyhmä esimerkki, mutta keksi omasi - ei siinä välttämättä liito-oravia tarvita. Laissa kuvatut asiat ovat subjektiivisia ja kukin kokee ne oman näkemyksensä mukaisesti.
Kuten kaikki tietävät, valittaminen ja estäminen on monella tavoin mahdollistettu. Hyvä niin. Asialla on kuitenkin varjopuolia. Nämä varjopuolet pitäisi olla kaikkien vaasalaisten tiedossa. Täällä menee kaavoittamiseen liittyen asia kuin asia mönkään. Viimeisen 30 vuoden aikana tapahtuneet tai tapahtumatta jättäneet asiat vetävät mietteliääksi. Nykymeinkinki ei lupaa paljon enempää.
Ei kaavoista sen takia valiteta, että ne haittaisivat jonkun laillisuuden tunnetta. Koska tavoitteena on vain haitta ja estäminen tai pikkumainen oman edun ajaminen ("ikioma" metsä takapihalla vaikka ollaankin kaupungissa tms) - pykäliä riittää, joilla valittamista perustella. Tämän voi jokainen itselleen rehellinen myöntää kun lukee mitä laki sanoo.
Toivoisin kovasti, että esimerkiksi ikääntyvät vaasalaiset ymmärtäisivät sen, että ikärakenteen ja sitä kautta myös rahoituspohjan vääristyessä kaupunki tarvitsee lisää nuoria - työssäkäyviä - lapsiperheitä. Tänne täytyy saada ihmisiä, jotka tekevät töitä ja viihtyvät siinä sivussa. Kaupungin ei saisi olla sellainen, josta nuoret aikuiset haluavat pääsääntöisesti pois, kuten monen kohdalla on. Ei täältä vanhat ihmiset mihinkään lähde, se on selvää. Työssäkäyvä, veroja maksava porukka - se on se, joka liikkuu. Voi olla elitististä sanoa näin, mutta sanon kuitenkin... persaukinen porukka, josta ei ole kuin haittaa ja kustannuksia ei lähde kaupungista kulumallakaan - työssäkäyvät veronmaksajat ovat niitä, jotka liikkuu. Tämän porukan silmään ympäristöseura kusee kaikista eniten ja siten myös kaupungin talouden kirstuun.
Kovin paljon kertoo se kun käväisee kaupungin teknisellä virastolla tontteja kyselemässä. "Merellinen menestyjä" tarjoaa veronmaksajilleen kahta kappaletta 600 neliön tonttia Ristinummelta. Ensi vuonna voidaa kuulemma lohkaista pari tonttia jostain päin Kråklundia. Oho - eipä tee enää mieli muttaa pois Vaasasta? Nou hätä, pikipruukilla on paljon asuntoja tyhjillään, sieltä se lapsiperheen onni löytyy?
Olisipa olemassa keino valittaa valituksista. Homma menee pahasti pieleen jos kaikki kaatuu änkyräseurojen valittamiseen. On se sitten ympäristöseuran, sen tai tämän kaupunginosan asumisyhdistys tms. Ei se ole demokratiaa, että pieni porukka saa aina tahtonsa läpi, jolloin enemmistö kärsii.
Minä väitän, että suurin osa kaupunkilaisista ei ymmärrä kokonaisuutta kaupungin kehittämisessä ja kaavoittamisessa. He eivät yksinkertaisesti ymmärrä tai sitten heitä ei kiinnosta. Tämän kokonaisuuden hallinta pitäisi olla demokraattisesti valitun kaupunginvaltuuston käsissä. Minä en kaupunkilaisena hyväksy sitä, että valta asioista päättämisessä annetaan jollekin ulkopuoliselle yhdistykselle.
