Related Articles
Professorin käsitys eettisyydestä
Saimme lukea vimmaisen puheenvuoron Pohjalaisen mielipideosastossa 16.2. Kirjoituksen tyylilaji oli kuin lahkolaissaarnaajan hurmosta.
Sisältö yritti kertoa, että vain Anviaa tukien voi olla eettisesti kestävä. Anvian arvoa professori yritti korostaa varsin kekseliäästi, samalla kun hän laillisuuden rajoja hipoen solvasi arvostettua kotimaista toimijaa.
Oma kokemukseni Vaasan puhelin – Anviasta on kovin toisenlainen. Huono talouskehitys on mielestäni itse aiheutettu, eikä vain suhdanteiden syy.
Omistin isän peruja erään Vaasan ensimmäisistä puhelinosakkeista (#521). Tästä johtuvista tunnesyistä sinnittelin kauan yrittäen niellä useita perustoiminnasta johtuvia pettymyksiä. Erityisen vastenmielinen oli Anvia-VLP:n venkoilu televisiotarjonnan digitoinnin yhteydessä.
Hankittuani ADSL-laajakaistan sain kokea ylimielistä kohtelua ja erittäin huonoa hinta/laatusuhdetta.
Ensimmäinen luopuminen yrityksen asiakkuudesta tapahtui nettiyhteyden siirrolla Elisaan. Muutos oli hämmästyttävän hyvä. Laatu ja nopeus moninkertaistuivat ja hinta puolittui. Markkinakipailuun luottaneena todella yllätyin.
Vastenmielinen on myös Anvian tapa käyttää väärin asemaansa. Netikka luvattiin asentaa päivässä – sehän on vain ohjelmointikysymys. Muiden operaattorien kytkeminen saattoi kestää kuukauden. Kiusanteko ei anna hyvää kuvaa.
Anvian suhtautuminen kaapeli-tv-asiakkaaseensa on kohdallani ollut lähinnä ärsyttävää. Kanavatarjonta on surkeaa, ellei hanki maksukanavia. Niiden markkinointi taas on sikäli avutonta, että ilmoitus tutustumismahdollisuudesta (”kanavat auki”) tulee joka kerta vasta kun tarjous on ohi! Katkaistakseni viimeisenkin riippuvuuden Anviasta harkitsen omaan antenniin siirtymistä.
Raivokas taistelu Elisaa vastaan todistaa, että tervehdyttäviä toimia ei haluta tehdä ja siksi yritetään torjua eettisesti aivan perusteltua vaikuttamista omistuspohjan avulla. Mikäli Elisan lisääntyvä omistus pelastaa Anvian kestävälle tielle, voin harkita paluuta asiakkaaksi.
Koska en tiedä riittääkö elinaikani muutoksen odottamiseen, pyrin nopeuttamaan kehitystä luopumalla osakkeesta. Tein sen tunnearvoista huolimatta sekä euromäärillä spekuloimatta. Jos Elisa ei onnistuisi, voi olla että osakkeen arvo laskee. Mikäli tervehdyttäminen nostaa osakkeen arvoa, on Elisa sen ansainnut; samalla hyötyvät toki vähemmistöön jääneet Anviafanitkin.
Vesa Routamaalta olisi odottanut harkitumpaa ulostuloa. ”Maksettu todistelu” on lukijan älyä loukkaavaa. Surkeuden huippu on, että Anvia pitää konttoria siinä, missä asuin onnellisimmat nuoruusvuoteni.
Kalle Lanamäki
Vaasa
