Related Articles
Eilisen päivän tuulahdukset näkyvät Vähänkyrön maisemassa vielä jonkin aikaan, mutta tulevaisuus sen sijaan on lähempänä kuin kuvitellaankaan.
Elämme niin sanottua murrosvaihetta. Kotimainenkin energiatekniikka kehittyy valtavalla vauhdilla eteenpäin, mutta kuluttajat laahaavat markkinoita ja kehitystä passiivisuudellaan. Entä jos kuluttaja olisikin se, joka uurtaisi kehitystä eteenpäin?
Mitä jos uusille asuinalueille perustettaisiin tulevaisuudessa osuuskuntia, jotka tuottaisivat sähköenergiaa asuintalojen tarpeisiin? Sähkö on helposti siirrettävissä ja muunnettavissa eri muotoihin tarpeiden mukaan.
Perusajatus piilisi tonttien lunastusvaiheessa olevassa osuuskuntapantissa, joka toimisi osuuskunnan osakkeena. Kaikki alueen omakotitaloudet omistaisivat siis osuuden keskitetystä alueellisesta energian tuotosta.
Osuuskunta tuottaisi pääosan alueelle tarvittavasta sähköenergiasta. Taloudet voisivat myös itsenäisesti tuottaa ja siirtää energiaa takasin osuuskunnalle korvausta vastaan, kun talouskohtaisesta energiasta olisi ylitarjontaa.
Osuuskunta taas luovuttaa siltä jääneen energian valtakunnalliseen verkkoon voimayhtiöille.
Tällainen energiapolitiikka kannustaisi ihmisiä alueittain panostamaan uusiutuvaan energiaan ja etenkin sähköntuottoon talouskohtaisesti.
Julkiset rakennukset voisivat toimia pohjana asuinalueiden energia-osuuskunnan sijoitukselle. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien katot, ulkovuori ja lasitus voisivat olla aurinkoenergiaa kerääviä materiaaleja. Jo suunnitteluvaiheessa on helppo ottaa huomioon suurien pinta-alojen mahdollisuudet.
Hajautettu energiantuotto olisi loistava kriisitilanteen turva, kun sähköntoimittajien määrä olisi suuri. Valtakunnallisesti fossiilisen energian voimaloita voitaisiin ajaa vähemmällä teholla asuinalueiden omistamien osuuskuntien tuottaessa korvaavaa ympäristöystävällisempää energiaa.
Aurinkokennojen ja muiden energiaa keräävien materiaalien kehitys on ottanut aimo harppauksen viime vuosien aikana. Myös fossiilisen energian varastojen hiipuminen pakottaa meitä ajattelemaan muita vaihtoehtoja.
Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika kehityksen karkeloissa. Toivon, että sen jälkeen näemme hajautetun energiatuoton potentiaalin jo käytännössä.
Energiaa tuottavien yhteisöjen todelliset mahdollisuudet ovat rajattomat ja kannustavat jatkuvaan kehitykseen kohti puhtaampaa huomista.
Jonne Blåfield (ps.)
