Related Articles
Kaupunginarkkitehtien kohtalo?
Vähätelläänkö arkkitehtejä
Voisin jatkaa hiukan Kaarin Taipaleen hyvää tekstiä arkkitehtien ja arkkitehtuurin vähättelystä omilla ent. virka-arkkitehdin havainnoilla.
Vaasan historiasta löytyy varsinainen “supermies”, Ruotsista tänne muuttanut kaupungin ensimmäinen kaupunginarkkitehti C A Setterberg (1812-1871) Taitojensa ja sattuman ansiosta kyllä tekikin suurtyön: Palanut kaupunki 1800-luvun puolivälissä rakennettiin uuteen paikkaan Setterbergin asemakaavaa seuraten. Rakennussuunnittelijanakin kunnostautui.
Kaupungin tärkeimmät julkiset rakennukset sekä lukuiset yksityiset rakennukset ovat Setterbergin muutaman apulaisensa kanssa suunnittelemia.
Äänestyksellä kaveri muutama vuosi sitten sai tittelin “Tärkein vaasalainen” ja Pohjanmaan museo rakensi 200 v. syntymäpäivänsä kunniaksi näyttelyn “Kaupunginarkkitehti Setterberg ja seuraajansa”.
Näyttelyssä ei kuitenkaan haluttu kertoa, että päättäjät Setterbergin lähes eläkeikäisenä 1871 kuoltua kieltäytyivät valitsemasta seuraajaa koska “kaupunki on valmiiksi rakennettu”. Jotain pientä. mm. kaupungintalo kumminkin seuraavina vuosína suunniteltiin ja rakennettiin “konsulttivoimin”. Vasta 1909 päättäjät päättivät valita uuden kaupunginarkkitehdin.
Tämän tehtäviksi kuviteltiin käytännön pikkuhommia, kaupungin omien rakennusten remontteja sekä vain pienten uudisrakennusten suunnittelua. Setterbergin asemakaavan muutokset olivat edellisinä vuosina lipsuneet insinöörien käsiin. Pari seuraavista kaupunginarkkitehdeistä onnistui itse suunnittelemaan jonkin isommankin julkisen rakennuksen vaikka virastobyrokratia varmaan vienyt suurimman ajan. Näiden töitä näyttelyssä myöskin esiteltiin.
1975 oli kuudes kaupunginarkkitehti lähdössä eläkkeelle. Soitin tälle ja kyselin tehtäviään. Virastorutiinit olivat vieneet lähes kaiken ajan. Arkkitehtikonsulttien valintaan oli kuitenkin voinut vaikuttaa.
Oma vahvuuteni oli rakennussuunnittelussa vaikka nuorena arkkitehtina Helsingissä 60-luvulla puolivahingossa olin ajautunut kaavoitustehtäviin. Päätin hakea virkaa entisestä koulukaupungistani mutta ehdolla että itsekin saisin virkatöinä suunnitella tarpeellisia uudisrakennuksia. Valittiin. Kun silloinen Rakennusvirasto oli itse keskittynyt vain remonttisuunnitelmiin piti ensin löytää pari apulaista luonnoksiani työpiirustuksiksi muokkaamaan.
Kaksi innokasta nuorta rakennusmestaria löytyi joten omakin suunnittelu eteni. 1979 valmistunut Kirkkopuistikon virastotalo Vaasassa valittiin kohteeksi “Suomi rakentaa 6”-näyttelyyn. Mutta vaikeuksia muiden virkamiesten ja päättäjien arkkitehtuuria vähättelevien asenteiden vuoksi riitti. Tuohon aikaan Vaasan korkeimmat oppilaitokset olivat Teknillinen opisto ja Kauppaopisto.
Näiden kasvatteja löytyi sekä virkamiehistä että kunnallispoliitikoista. Merkonomien ja opistoinsinöörien ajattelussa vain uudisrakennuksen halpa hinta oli tavoite ja “arkkitehtuuri” jotain turhaa koristetta. Oli huonoa onnea että apulaiskaupunginjohtajaksi samaan aikaan tuli eräs dipl.ins. joka kannatti noita halparakentamisideoita.
Toisen samanaikaisen suunnittelukohteeni Vaskiluodon matkustajaterminaalin toteuttaminen vei tämän yhden miehen vastustelun ja lukemattomien vaihtoehtojen vertailun jälkeen n. 5 vuotta. Lopulta kompromissina rakennettiin.
7 suunnitelmaani oli toteutunut ja yksi oli kesken 1994 täyttäessäni 63 vuotta. Anomuksestani huolimatta pakotettiin eläkkeelle. Sen keskeneräisen koulusuunnitelmani ahtaasti ajattelevaa kouluvirkamiestilaajaa kiltisti kuunnellut konsultti kömpelöllä rakennuksella pilasi.
Tuo museon näyttely pysäytettiin vuoteen 1970 jolloin ei tarvinnut kertoa että kaupunginarkkitehtina, Setterbergin viimeisenä seuraajana 1976-1994, oli ollut eräs Halme-niminen jolle nyt 21 vuoteen ei ole haluttu seuraajaa. Jo työaikanani löytyi muutama opistoinsinöörialaiseni jotka yrittivät organisaatiomuutosta jolla olisivat saaneet kaupunginarkkitehdin alaisekseen.
Ei vielä silloin onnistunut mutta nyt typerien muutoskiemuroiden jälkeen “Teknisen toimialan talotoimialan” ainoa arkkitehti on opistoinsinöörien käskettävänä. Mitään ei enää itse virkatyönä suunnitella vaan arkkitehtikonsultit valitaan merkonomien ja insinöörien harkinnan ja hintakilpailun perusteella. Henkilökohtaisesti itseäni suututtaa “omien” kelvollisten rakennusteni pilaaminen ristiriitaisilla lisäpaloilla.
Tekijänoikeus arkkitehtuurin osalta niin kehnoa että alkuperäinen suunnittelija – tässä minä – sivuutetaan ja annetaan työ halpakonsultille joka tekee puumerkkinsä.
SAFA:n pitäisi yrittää vaikuttaa siten, että arkkitehtien virat kaupungeissa säilyisivät. Kaupunginarkkitehdit pystyisivät vaikuttamaan suunniteltavien uudisrakennusten laatuun ja kaavoittajat kaupunkirakenteeseen. Nyt täällä joutuu asukkaana eli sivullisena seuraamaan miten ahneilla ja lyhytnäköisillä kiinteistökeinottelijoiden ja gryndereiden juonilla tehdään kaavamuutoksia joilla mm. tornitalohuutomerkeillä ja virkistysalueiden kutistamisella elinympäristö pilataan.
Koomista että täällä joitain vuosia sitten haluttiin käyttää mainosta “Vaasa Art City” josta kuitenkin kaupunginarkkitehdin edistämä rakennustaide oli poistettu.
Asko Halme
