Risto Jalonen: Yksin

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teksti, kuvat grafiikka ja ulkoasu Risto Jalonen Kustantaja Runogalleria Yliopistopaino/pikapaino 2004 Painos 400 kpl ISBN 951-787-189-9


Taitelija Risto Jalonen on saavuttanut keski-iän jolloin on jokaisella miehellä miettimisen hetki. Ykseys/ yksin kohdattava / ajan muuri murrettava /


On aika ja hetki pysähtyä aikuisen miehen miettimään omaa sisintään, omaa tarkoitustaan, miksi olen ja miksi elän, Ja aika vain punoo seittiään.

Perhe, suku, eletty elämä ja sitten huomaakin, että ympärillä olevat ikääntyvät, poistuvat kukin vuorollaan tästä elämästä. Ikuinen uni kutsuu omiaan. Tämä on sitä yksin olemista tosiasioiden edessä, se on kuten runoilija sanoo, sinistä leikkiä... mielen tiellä. Tuolloin elämän edessä me harjoitamme omaa viisauttamme kykyjemme mukaan, sitähän sanotaan että harjoittaa filosofiaa. Mutta silti elämme sukupolvemme unta. Jalonen runossaan toteaa ehkä hieman kaihomielisesti: mut vanhat reitit / kutsuu vaeltajaa / vanhaa / 70-luvun haaveilijaa.

Risto Jalosen runoteos tuo kaihoa elettyyn elämään, mutta ei toivottomuutta. Vaan ikiaikaisen totuuden etsintää: vielä jaksaa laulaa sielun sininen lintu.

Se on totta että meillä on elämässä lukemattomia roolipelejä, miten selviytä niistä? Se on vaikea kysymys, siihen mahtuu myös pettymyksiä: Ystäväksi / naamioitunut vihamies / varsin mielenkiintoinen / ja opettavainen; / tunnollinen tuttavuus / kunhan vain tiedät / mitä / hänen kanssaan teet.

Tämä on enemmän kuin kiinnostava kysymys tässä narsistien maailmassa. Olen näitä kohdannut elämässäni, mutta on se opettanut, jos ei muuta niin rauhalliseksi, ehkä hieman sarkastiseksi.

Kymmenen vuotta sitten henkisyys oli kova sana, etsittiin henkisiä arvoja, kauneutta, ikuisuutta jne, tänään etsitään kaukosäädintä.

Runo teoksessa on 66 sivua, harvinaisen täysipainoista tekstiä joka saa välillä nauramaan. Koska viimeiseksi olen nauranut runoille. Kai silloin kun olen kauan sitten lukenut Aaro Hellaakoskea tai Jorma Ettoa.


Kirjan johdanto avaa kulkureitin tiiviin ajateltuihin osioihin, jotka ovat: Matka jatkuu, Maan laulu,Kiemuroita ja Loppurykäys.

Kalleinta tässä elämässä / on kuoleminen. / On se jumalauta / niin kallis manöveri, / että se jos mikään / on synti. Olen samaa mieltä kokemusteni pohjalta, pakostakin tulee kyyniseksi perunkirjoja tehdessä.

Teos on ulkoasultaan harmoninen ja kuvitus onnistunutta. 

- Pentti Suksi