Lea Wikla: Hiljaisuus puhuu

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hiljaisuus puhuu...

ISBN 952-90-4918-8


Lea Wiklan hiljaista puhetta

Vaasalainen kirjallisuusharrastaja Lea Wikla on aikoinaan opiskellut taiteen tekemistä toden teolla, mistä kertoo Hiljaisuus puhuu -kirjan graafisesti hyvin toimiva musta-valkokuvitus. Vaikka kuvitus hyvin tekstejä tukeekin, niin paikoitellen teksti- sisällöllisesti harhaillaan osin tyhjässä. Siellä etäisessä kaipuussa haikaillaan onnen menetystä. Tuntuu että kirjottajalta sanat sumenevat liikaan yritykseen, liikoihin odotuksiin: - Kuu siirtyy pilven takaa / oi' miten mahtava / voisin vain ojentaa käteni / ja koskettaa sen poskea / se on niin lähellä. Malliesimerkkinä ahdistuksesta: kylkiluiden ahtaassa häkissä / sirkuttaa hätääntynyt lintu / - irti repäisty siipi / vilkuttaa tuulille. Hellittämätön tarkoituksen etsintä löytää elämänmakuista puhuttelevuuttakin: Olen muumio palsamoitu / tuhansien vuosien ikävällä / olen kotilo / josta perhonen / on lentänyt. Tyylikäs on tämäkin: Tähtien rivistö / siirtyy pilveen / koko sfääri tummuu / sisäinen dialogi / mykistyy / tulee hiljaisuus - rauha // - poissa ovat läsnä olon / tuikkivat silmät. Kaiken kaikkiaan kuitenkin melko hyvää harrastajatasoa. ja onhan kirja lukijakuntaakin löytänyt koska siitä vuonna 1993 on otettu toinen painos.

- Risto Jalonen