Jalonen: Kaksi ääntä Pohjanmaalta

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teoksen kansilehti

Kaksi ääntä Pohjanmaalta

Risto Jalonen ja Heikki Hemminki Kustannuslike Runogalleria Helsinki 2007 ISBN 951-787-214-3 Toimitus ja layout: Risto Jalonen 21 sm x 14,4 sm

Risto Jalonen (syntynyt Vaasassa 28.10.1957.) ja Heikki Hemminki (syntynyt 7.6.1931 Kauhavalla ja asuu Kurikassa. ) ovat molemmat tinkimättömiä oman tiensä kulkijoita. Se näkyy myös jäljen rosoisuudessa. Kirjoittamisen lisäksi miehiä yhdistää kuvien tekeminen. Molemmat ovat runoilija- ja kirjailijatyönsä ohella pitäneet useita taidenäyttelyjä. Risto Jalosen vuonna 2007 toimittama ”Kaksi ääntä pohjanmaalta” luo nopean läpileikkauksen taiteilijakaverusten kirjalliseen ja kuvalliseen maailmaan. Rosoisuus näkyy selvästi muutamissa, ilmeisesti nopeasti tuotetuissa Jalosen runoissa.

Risto Jalonen on tämänkin teoksen primus motor. Konsepti on tuttu aikaisemmista yhteyksistä. Jalonen kasaa teoksen sisälle omia runojaan ja kuviaan ja tuo mukanaan myös taiteilijaystävänsä/viä. Konsepti toimii hyvin silloin kun lukijapiiri on pieni ja tuntee toisensa.

Sekä Hemminki että Jalonen ovat vaikeasti hahmotettavia henkilöitä. Syynä on tuotannon monipuolisuus ja laajuus erityisesti Jalosen kohdalla. ”Kaksi ääntä pohjanmaalta ”on kuitenkin kansien välissä, joten muutama sana teoksesta.

Jalonen on tuonut teokseen tuoreimpia runojaan sekä ajatelmia taiteesta ja elämästä että aikaisemmin kirjoittamiaan henkilökuvia. Parhaimmillaan Jalonen on lyhyissä, vain muutaman rivin mittaisissa fragmenteissa. Professori Matti Kotiranta on kirjoittanut fragmenteista:

"Fragmentti on ajatuksena jonkin äärettömän osa. Fragmentti on avoin, sulkematon. Parhaimmillaan se virittää lukijansa liikkeelle dynaamiseksi ajattelijaksi. Fragmentti on usein metaforinen, siis jossain määrin vertauskuvallinen"

ERÄS HUOMIO

Elämän taakkaa / eivät vahvaselkäiset kanna / muita kummemmin / vaikka suorempana kulkisivatkin /

Päteeköhän tämä / myös muurahaisiin?

Heikki Hemminki

Heikki Hemminki on syntynyt 7.6.1931 Kauhavalla ja asuu Kurikassa. Koulutukseltaan hän on sosionomi ja humanististen tieteiden kandidaatiksi hän valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 1966 pääaineena kirjallisuus. Hemmingin työpaikka on lähaes koko hänen työhistoriansa ajan ollut on ollut Kelan Kurikan toimiston johtajana. Hän on naimisissa.

Hemminki julkaisi ensimmäisen kirjansa Ämpinsaaren kellot (poikaromaani) vuonna 1962 ja toistaiseksi viimeisimän teoksen tänä vuonna - Yksi on laulu ylitse muiden (Näytelmä kertoo Pohjalaisia-näytelmän synnystä - 2008) - Tähän väliin mahtuu kymmenittäin runojulkaisuja ja näytelmiä,

”Kirjailijaksi ryhtyminen lienee "geenivirhe". Opiskelin kirjallisuutta yliopistossa, joten silläkin saattoi olla vaikutusta. Professorina oli tunnettu runoilija Unto Kupiainen, jolla saattoi myös olla merkitystä. Kirjoitan kirjoitinpäätteellä nykyisin. Vanha Olympia on eläkkeellä täysin palvelleena pitkän päivätyön jälkeen. Myös matkakirjoituskoneeni ROI, jonka hankin ensimmäisillä tileilläni Lapinlahden kulttuuripitäjästä 1954 on päässyt vanhuuden lepoon.

Se mitä haluan kirjailijantyölläni välittää lukijoille riippuu aiheesta. En ole ollut minkään ideologian palvelija kirjallisessa työssäni (En ole koskaan omistanut esim. minkään puolueen jäsenkirjaa).” kirjoittaa Hemminki Pohjalaisia nykykirjailijoita nettisivulla.

Hemminki on mieltynyt typograafis-visuaalisten runojen kirjoittamiseen. Näissä runojen ulkoasu ja visuaalinen asettelu on kiinteä osa kokonaisuutta. Typografialla voidaan luoda runoon vauhtia ja elämämää tai staattisuutta.

Ilmiö on tuttu aina Osmo Jokisen ”Nollapiosteestä” varhaisten kirjanpainajien kokeiluihin.

Pisimmälle runouden ja typografian yhdistelmän veivät viime vuosisadan alun futuristit F. T. Marinettin johdolla. Tyyliin ”Zang Tumb Tumb ”. Myös venäläiset futuristit osasivaqt yhdistää runouden ja typografian aivanu udella tavalla. Myöhempiä kehittäjiä ovat mm. ns. saksalainen koulukunta.

Hemmingin runoissa on kysymys perusfonttien käytöstä ja runojen elävöittämisesta perustaiton keinoin. Ensimmäinen suomalainen onnistunut kokeilu lienee ollut Aaro Hellaakosken ”Jääpeli” vuodelta 1928. Maailmankirjallisuuden ystäville ovat tietysti tuttuja Guillaume Apollinairen viime vuosisadan alussa kirjoittamat visuaaliset runot

Tässä yhteydessä on muistettava että monet futuristien ja dadaistien typografiset kokeilut olivat lähempänä kuvataidetta kuin runoutta. Ne ilmaisivat enenmän aikaikaudesta kuin tekstin taiteellisesta sisällöstä. Typografian ja runon sisältö lähenivät toisivaan vasta pitkän kehityskaaren aikana.

Suomalaiset elävät / hyvinvointivaltiossa / ovat ylipainoisia / kuolevat sydäntautiin / infarctur cordis /

ei elläole / painoa liikaa /

pituuutta vain / liian vähän /

Tapio Parkkari 8.02. 2008

Risto Jalonen kotisivu http://www.netikka.net/jalonen/1-1.htm

Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Jalonen

Jalosen bibliografia http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Risto_Jalonen_-_BIBLIOGRAFIA

Heikki Hemminki bibliografia

http://www.seinajoki.fi/kirjasto/kirjailijat/hemminki.htm