Lähdekoodi sivulle Edvinistä kesä 2007

[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_81.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_9.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_16.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_18.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_29.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
'''Edvin Hevonkoski'''

”Kun jokin uusi ilmiö kolkuttaa taidemaailman portteja, se antaa syyn tarkistaa, mitä oikeastaan pidämme taiteena ja miksi.”

'''Helena Sederholm'''

'''Edvin Hevonkoski''' syntyi vuonna  1923 Alavudella. Hän oli työssä ollessaan metallityöntekijä. Edvininpolku perustettiin vuonna 1981, kun ryhdyttiin rakentamaan Asevelikylän kuntopolkua ja Edvin vei teoksensa polun varteen. Levyseppänä toiminut Edvin Hevonkoski alkoi veistää vuonna 1982, kun parempaakaan tekemistä ei enää ollut. 

Kaivinkone nosti kuntopolun varresta  maasta ison kannon, joka veti vastustamattomasti puoleensa.  Edvin ryhtyi veistämään kantoa ja siitä syntyi niin onnistunut teos että se pani jatkamaan.

-Innostus oli niin kova että työskentelin yötä-päivää valtavalla kiihkolla, muisteli Edvin vuosia myöhemmin.

Vaimo Elli sanoi, kuitenkin että nyt saa riittää. Niinpä Edvin vei teoksensa polun varteen. Siitä lähti kasvamaan runsaan 200 teoksen galleria. Enimmillään teoksia oli noin 300. Jossakin vaiheessa kaupungin herratkin heräsivät, mutta se oli jo myöhäistä. Ainoksi mahdollisuudeksi jäi taipua tapahtunaeen edessä ja ottaa siitä kaikki hyöty irti. Syntyi kansallista mainetta saavuttanut Edvininpolku, joka sai mm. Mainostelevision palkinnon


Tuotantonsa alussa Edvin teki veistoksensa puusta mutta tukkipuun kova hinta sai hänet siirtymään metalliin, joka olikin luonteva vaihtoehto entiselle levysepällä.

'''Edvinin estetiikka'''

Suomalaisuus on keskeinen osa Edvin töiden sisältöä.  Aiheina ovat kirjallisuuden esiin nostamat hahmo kuten Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä” tai Väinö Linnan luomat romaanihahmot.  Mutta aiheeksi saattoi nousta myös iltapäivälehtien lööpeissä esiintyneet asiat kuten  Liekki-sonni.

Tämä kaikki on tietysti kovin sopivaa kansantaiteilijalle. Edvinin kohdalla on kuitenkin olemassa myös syvempi kerros jota voidaan kutsua vaikka sodan vastaisuudeksi ja tavallisen ihmisen suuttumukseksi kaikenlaisten rötösherrojen puuhailua kohtaan.

Heinäkuussa 2007 Edvin tiivisti sodanvastaisuutensa sanomalla, että ei ymmärrä amerikkalaisia.

-Miksi niiden pitää menneä sotimaan Euroopaaan tai muualle.  Hoitaisivat ensin omat nurkkansa kuntoon.

Rötösherroista Edvin oli sitä mieltä että aivan liin moni rötösherran on lukenut lakia vain pystyäkseen lakia kiertämään.

Nämä ovat tietysti vain kevyessä keskustelussa heitettyjä ajatuksia.  Todellisuudessa Edvin on aidosti demokraattinen ja seuraa yhä valppaasti mitä lähiympäristössä ja maailmalla tapahtuu.

Heinäkuussa 2007 Töpinäkorsun takkapuiden loisteessa aisti selvästi että Edviniä jäyti huoli Edvininpolun ja eirityisesti korsukylän kohtalosta. Hienona ihmisenä Edvin ei kuitenkaan nostanut syyttävää sormea sen enenpää hevosmuurahaisia kuin välinpitämättömyyttäkään kohtaan. Edvinin kritiikki oli lähinnä toteavaa.

Tarkkaan kuunnellen Edvinin puheesta paljastuu valpas havainnoija ja oman arvonsa tunteva taiteilija.  Edvinin lause ”Sitäpaitsi suuret taideoppineet ovat sitä mieltä että ITE taide on vain väliaikaista. Se ei ole tarkoitettukaan säilymään pysyvästi..” - kohdistuu joko tietoisesti tai tietämättä suoraan Pohjanmaan Museon johtokuntaa vastaan, joka vastasi Edvinin polun laajentamista koskevaan kansainaloitteeseen 14. 12. 2005 näin:

”Pohjanmaan museo pitää Vaasan Edvinipolkua ja omaa aluetoimintaansa toistaiseksi riittävinä tämän taidelajin esittelijöinä kaupungissamme. Alueellinen työnjako huomioiden on perusteltua tukea Kaustisen toimia tällä saralla. 

Mikäli kuitenkin Vaasaan halutaan perustaa kokonaan uusi ITE-veistospuisto Edvininpolun lisäksi, museo esittää, että jokin yksityinen taho tai kolmas sektori ottaisi sen rakentaakseen ja ylläpitääkseen. 

Pohjanmaan museo – aluetaidemuseo seuraa vastaisuudessakin toimialueensa ITE-taidetta, koska nimenomaan dokumentointi on järkevin tapa sen tallentamiseksi."

'''Ei ole tarkoitettu säilymään''' 

Pohjanmaan museon auktorisoidun näkemyksen mukaan ei ole siis edes tarkoitus, että ITE-taide säilyisi kovinkaan pitkään. 

'''Näin vastauksessa'''. 

”ITE-taide on luovuuden muoto, joka ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettukaan säilymään pysyvästi. Teosten sisällöllinen olemus on vahvasti sidoksissa niiden syntypaikkaan ja tekijän henkilökohtaiseen läsnäoloon, eivätkä työt näin ollen ole enää ideaansa vastaavia muualle sijoitetuina. ITE-taide on tyypillisesti monimateriaalista sekä säille ja muulle luonnon vaikutukselle altistä, ilkivallasta puhumattakaan. Aloitteessa 1000-1500 teosta käsittävä ITE-puisto edellyttäisi ylläpito- ja opaspalveluja ja sen käyttö ympärivuotisena kohteena vaatisi varsin mittavia järjestelyjä ( mm. valaistus ja lumityöt).

Näin siis Pohjanmaan museo

Vastauksesta jää päällimmäisenä mieleen, että oikeaa taidetta on ainoastaan aluetaidemuseon auktorisoima taide, jota tekevät aluetaidemuseon hyväksymät, ohjaamat ja kontrolloimat ja apurahajärjestelmän piirissä olevat ammattitaiteilijat. Muut eivät ole ”oikeita” taiteilijoita.

Vaasa haluaa profiloitus Art Citynä.  Kaupunki ylpeilee mittavilla taidekokoelmilla, jotka koostuvan kansainvälisen ja suomalaisen taideen valioista.  Vaasalaisia taiteilijoita on vaasalaisissa kokoelmissa vähemmän.  Tähän joukoon ei Edvin mahdu.

'''ITE puisto'''

Edvin Hevonkoski esitti kesällä 2005, että Asevelikylään voisi rakentaa kansainväliset mittasuhteet täyttävä ITE-taiteen puisto.  Tuolloin elettiin Suomenkin taidemaailmassa ITE-taiteen, kansantaiteen, Brutal artin jne. huuomassa Kiasman ansiosta.

Ajatus ITE-taiteen kansainvälisestä puistosta on kaunis, mutta kieltämättä epärealistinen. Sellaisen toteuttaminen edellyttäisi oman organisaation luomista ja suuren summan rahaa. Toisaalta – tässä olisi haaste menestyvälle vaasalaiselle teollisuudelle. Esimerkiksi Vaconin, Wärtsilän ja Vaasa Engineerin  imagoon se sopisi hyvin. 

Hevonkoski edustaa puhtaimmilaan nykykansantaiteeksi kutsuttua ilmiötä. Suomessa tajuttiin vasta muutama vuosi sitten ITE-taiteen merkitys. ”Kun jokin uusi ilmiö kolkuttaa taidemaailman portteja, se antaa syyn tarkistaa, mitä oikeastaan pidämme taiteena ja miksi, on professori Helena Sederholm sanonut. 

Vaasalaiset eivät ole ymmärtäneet, että meillä on kansantaiteilija, jonka työt linkittyvät suurempaan kansainväliseen perinteeseen. ITE-taide on puhuttelevaa ja syvällistäkin. Hevonkosken työt täydentäisivät esimerkiksi Kuntsin modernin taiteen kokoelmaa. 

Tällä hetkellä ajatus tuntuu kuitenkin mahdottomalta.  Taidemaailman koulutetut asintuntijat ovat formuloineet estetiikan, johon ei kansantaide sovi.  Mieleen nousee Marcel Duchampin pisoaari, mutta  hän olikin ranskalainen intellektuelli, ei Alavudella syntynyt kouluja käymätön vaasalainen levyseppä.

'''Tästä tekstistä'''

Tämä teksti on kokoelma lainauksista vuodelta 2005 sekä heinäkuun 12. päivänä 2007 Töpinäkorsussa  takkatulen loisteessa Edvinin kanssa käydystä keskustelusta..

'''Tapio Parkkari''' 
Vaasa 14.07. 07