Serigrafian rooli

4.12.2006 Suomi24

Lainaan tämän tekstin suoraan Joutsenlaulu kirjastani, koska se on yleispätevää infoa asiasta josta taidepiireissä ja taiteenostajien parissa paljon keskustellaan ja täällä tämän tekstini tavoittaa ehkä asiasta kiinnostunutta uutta yleisöä.

S e r i g r a f i a - a s i a a

Vanhat etsauksia sun akvatintoja tekevät graafikot, kun eivät tahdo myöntää serigrafioille niiden ansaitsemaa arvostusta, mikä johtunee siitä, että kaikki mitä tällä maailman vanhimmalla kiinalaisella grafiikanmenetelmällä, silkkipainolla, paperille siirtyy sattuu olemaan serigrafiaa. Tämä taas on johtanut siihen, että monet hyvinkin tunnetut tekijät ovat teettäneet maalauksistaan serigraafisia kopioita yksinkertaisesti vain kuvauttamalla originaalityön mistä on sitten sabluunafilmit valmistettu. Näin on tapahtunut ja tapahtuu, mutta moni normaali silkkigraafikko on yhtä taitava, huolellinen ja itsekriittinen kuin muutkin graafikot ja saattaa käyttää pohjien valmistukseen jopa viikkoja eli ei siinä työtunteja lasketa kun taiteellisia tavoitteita haetaan. Vaikka esim. minä käytän tietokonetta apuvälineenä, niin ei se tee hommasta välttämättä mitenkään helpompaa. Viimeiset vedostetut työni piirtelin ensin tussilla paperille, sitten skannasin ne ja viimeistelin jäljen photoshopin piirtimellä, jonka jälkeen ne, sitten viimein kun olin tulokseen tyytyväinen, vedostettiin neljänkymmenen kuvan sarjoiksi. Ennen tätä esim. Dali la Laman jalan-jäljissä kuvan työstämiseen oli kulunut viisi työpäivää. Silloin kun tein vielä nykyisinkin Viljo ja Maire Vuorion säätiön kapellimestarikilpailujen yhteydessä lahjoina jaettavat serigrafiat, niin aloitin homman piirtämällä lyijyllä ylävartalokuvan viulua soittavasta muusikosta, sitten etsiskelin diakokoelmastani sopivan taustakuvan. Päädyin vastavaloon kuvaamaani aurinkopilvikuvaan. Skannasin piirroksen ja valokuvan, minkä jälkeen siirsin (valkoisesta taustasta erotettu pelkkä lyijyjälki) viulistin valokuvan päälle ja kohdensin sen parhaaksi katsomaani paikkaan. Photoshopin efekteillä tein sitten teoksesta neljä täysin toisistaan poikkeavaa variaatiota. Näistä sitten vedostin omanlaisensa grafiikansarjat. Nykyisellään kyseisiin taideteoksiin on yksinoikeus Viljo ja Maire Vuorion säätiöllä. jos ja kun olen käyttänyt materiaalina aiemmin maalaamaani teosta, niin olen aina sen seriksi työstäessäni tehnyt siitä nimenomaan graafisen version. Useimmiten kuitenkin teen kokovärisiä (komppiväri) serejä eli jokaisesta käytetystä väristä piirretään oma värikenttänsä ja nämä sitten peräjälkeen vedostettaessa valmistuu teos eli jos kyseessä on nelivärinen työ, niin tarvitaan neljä sabluunaa jne. Komppiväreillä työskenneltäessä ei tarvitse käyttää pistefilmiä eli näitä metalligraafikoiden vihaamia nelivärifilmejä. Kuitenkin näitäkin käytettäessä voidaan tehdä ja tehdään täysin uniikkia hienosävyistä grafiikkaa, joka antaa moninaisia tulkinnallisia ulottuvuuksia. Juttuhan on kyllä niinkin, että harvapa esim. Vaasassa edes tietää kuinka homma toimii ja mistä on kyse. Näissä asioissa täällä lakialla hiihdetään kyllä vähän liikaa jälkijunassa.

- Risto Jalonen