Yöelämää - erielämää

Vaasan Ikkuna 14.11.1993

Onko pikkutuntien aikaan säpinää? Missä makailee yökansa? Nykyisin voi kyseisten arvoitusten ratkaisemiseen paneutua luontevasti yökahvilan elpyjien parissa: täällä Vaasassakin on vihdoin paikka, missä odotella aamupostia ja tasaantua yön huumasta tai kerätä voimia tulevan päivän koitoksiin. On tärkeää, että tällaisia paikkoja on, sillä yleismaailmallinen rauhattomuus luo turvattomuuden tunnetta. sosiaaliset paineet, uusköyhyys tai sen pelko koettelevat yhteiskuntarakenteita ja työttömyyden kurimus heijastuu jopa katukuvaan. Ahdistus purkautuu huutona yössä.

Lyhyt kehityshistoria

Toinen päivä syyskuuta virisi yökahvilatoiminta Kaarina Backholmin toimesta Vaasassa Pitkäkatu 46:ssa. Tilasta jouduttiin kuitenkin luopumaan, koska grillituotteiden valmistus siellä kiellettiin. - Ihmettelen asiaa kovasti, sillä kaipa kahvilatoimintaan kuuluu ruuan valmistaminen. Täytyyhän yöeläjillekin pikakeittiöantimia tarjota, kummastelee Backholm. Jouduttiin siis etsimään toimenkuvaan paremmin soveltuva kiinteistö, joka löytyikin heti kuun vaihteessa Vaasapuistikko 17:sta. Tiloissa toimi jo entuudestaan virastoaikoina auki oleva ruokabaari Vaasan Lounas Ky, joten kaikki tarpeellinen oli valmiina. Tehtiin yhtiösopimus ja fuusioiduttiin ja nyt päivätoiminnasta vastaava Mäkelän pariskunta, Timo ja Marja-Liisa Mäkelä, vastaavat osaltaan myös yöajasta ja päinvastoin.

Jengiä riittää

On Halloween aamuyö, kello 04:25. Avaan yökahvilan oven ja hämmästyn: jengiä on paikalla kuin paremmillakin markkinoilla ja meininki melkoista. Tuollainen viitisenkymmentä yökyöpeliä on löytänyt tukikohtaan. - Tää on mahtipaikka ja vaikka täs jo aamua eletään, niin porukka on melko OK ja osataan käyttäytyä, kehuskelee Jorkki.

Savolan Kepa tuntuu olevan tämän pöydän filosofi ja pitkän harkinnan jälkeen latelee: - Tämmöinen paikka. Siis hienoa. Onhan meillä lama, mutta tää antaa edes jonkinlaista uskoa yhteiskunnan hyväntahtoisuudesta ... Siis ... eihän se paikkaansa pidä, mutta täytyyhän sitä Ahon sun muiden temppuiluista huolimatta uskoa johonkin ... edes huomiseen.

Matkalla tiskille jututtamaan henkilökuntaa, törmään Säynätsalon Kariin. Hän vakuuttaa, että paikka on erittäin kiinnostava: - Paljon parempi, kun eka mesta. Täällä on tilaa ja tunnelma ihan toinen.

Ei ainakaan vielä ongelmia

- Kaikenlaista porukkaahan täällä käy ja täytyy koputtaa puuta, kun sanoo, että ongelmilta on vältytty, selvittää yhtiömies Timo Mäkelä.

- Sisäpiirissä viesti jo kulkee sitä rataa, että eiköhän täällä ala porukka pian käymään jo ennen aamutuntejakin, kaavailee yökahvilapäällikkö Kaarina Backholm. - Tämä on niin kuin vähän boheemikeidas. Koska asiakaskuntaan kuuluu tosi paljon, rockporukkaa ja myös teatteriväkeä ja kuvataiteilijoita, niin tottahan se antaa paikalle oman leimansa, pohtii hän.

Yökahvila sulkee ovensa aamulta viideltä ja varttia vaille poistun minä.

--Risto Jalonen